Ihailen paljettihameissa taikka -paidoissa pailaavia ihmisiä. En tiedä, olisiko meikäläisestä moiseen. Karsastan kimallusta, mutta mistäpä sitä tietää – sovittamatta.
Omistan kimallekammostani huolimatta paljettitennarit. Sain ne vuosi sitten äitienpäivälahjaksi, kuten joskus kirjoitinkin. Olin vetäistä ne tänään koipiini, mutta vetämättä jäivät. Tajusin tarvitsevani ei-pesukoneen-kuluttamia mustia vaatteita. Kulahtaneet eivät paljettien kera komppaa... Se on sääli se.
4 kommenttia:
Voi mää niin tahtoisin nuo. mutta niissä ehkä just on se, että mustan pittää olla sitte kans mustaa eikä ihanasti kulahtanutta. :)
oon ite sovittanu paljettilegginssejä ja paljettitunikaa, ja kumpiki oli yllättävän hienoja! En vaan oikeesti tiiä minne ne päällä menis. :)
Ne ovat hurmaavat. Sitä paitsi paljetit tossuissa ovat särmikkäämmät kuin paljetit topissa - sanon minä.
Kuule, kaipasit vähän aika sitten mustia keraamisia koiranruokakulhoja. Ikeaan!: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/20118918
tiina: niinpä, ihanasti kulahtaneet jäävät noiden kera kaappiin. :-) meikäläisen tilanteessa tilanne tarkoittaa sitä, että nuo kengät jäävät kaappiin. kaikki mustat vaatteeni ovat justiinsakin kulahtaneita.
lili: hih, kiits. :-)
barbro v: KIITOS!!! aivan mahtavaa!!! ikeaan käypi kulkuni.
Lähetä kommentti