Ruotsi (tai no, Tukholma ainakin) on ruusuja täysi. Niitä kasvaa meidänkin pihassamme: purppuroita, punaisia ja pinkkejä. Kiehtovan Muffin Bakeryn likellä liehuvat keltaiset kaunokaiset (ei, en ole käynyt muffinileipomossa – tai olen, mutta se oli kiinni, dammit!).
Kotipiha on muutoinkin kaunis, sellainen rauhaisa soppi, jossa viihtyvät kakarat ja koirat. Koska omat nelikoipisemme jäivät kotiin, harkitsen jo pissalenkittäjän pestiä. Koiria on kaamea ikävä. Kaamea.
P.S. Tuo Mari-paidassa päättömästi askeltava tyyppi taitaa jo kaksi sanaa ruotsia: suusta sinkoavat hejsan ja nästa.
2 kommenttia:
Vau mitä ruusuja, monta kertaa isompia kuin tyyppi, joka hänkin on varsin ihanan oloinen!
Naattikaas ny.
:) Ihana kuva. Pikku S ja ruususet ovat ihan sävy sävyyn. Ja maailma näyttää tässä kuvassa niin suurelta, mutta turvalliselta ja tervetulleeksi toivottavalta. Oh ja huokaus.
-Ellu-
Lähetä kommentti