Tukholmassa paistelee aurinko – vielä vähäsen aikaa, näyttää näet jo laskevan. Jos tänään ei olisi työpäivä, olisin pihalla avec Canon. Ja jos omistaisin talon ja rappuset ja puhetta uskovan parivuotiaan ja kaksi kynttilöitä karsastavaa koiraa, tekisin jotakin tämäntapaista.
Kuvat: Affari
4 kommenttia:
Oih! Kaunista!
Ihana kuva! En pääse yli siitä, että huomaan muistuttavani äitiäni, ensimmäinen ajatus oli, että minkä läjän steariinia saisi raaputtaa portaista irti ja miten nuo kaatuisivat kun niiden vierestä kävelisi..
Aargh, nyt äkkiä kaikki realistiset ajatukset pois päästä.
Ah, niiin kaunista, niin kaunista! tekisi mieli kokeilla samaa. mutta valkoiset, eri mittaiset kynttilä missä vain rykelmässä toimii, myös pöydällä.
juu, eipä siihen kauneuteen paljon tarvita, se syntyy yksinkertaisista asioista - ja hyvä niin. :-) heh, samanlaisia ajatuksia sitä munkin päässäni pyörii, lukuun ottamatta tuota steariinia. mä en saa ikinä tuollaista asetelmaa, en ainakaan, ennen kuin lapsi on tyyliin aikuinen.
Lähetä kommentti