Kävin Ikeassa, koska väliaikaisessa kodissamme ei ole kylliksi valoa. Katossa ei killu vieläkään valaisimen valaisinta, mutta kuopille kuluneella lautalattialla (josta jää tikkuja jalkoihin) seisoo nyt PS Svarva. Kupoliani huippasi, kun katsastin sen hintalappua, mutta ostos on onnistunutta sorttia. Kurvaileva lampunjalka on lystikäs ja jollakin tavalla tuttu – muistuttaa kaiketi selkääni, joka on kovilla 13-kiloisen kaksivuotiaan kanniskelusta.
Kattovalaisinten vuoro on parin viikon päästä, kun suuntaamme seuraavaan kotiin. Sinne matkaa myös Ikean Stockholm-sohva, jolla aion pötkötellä seuraavat parikymmentä vuotta.
P.P.S. Kuvassa "komeilee" vain vuodesohvalla ja Sienan sängyllä "sisustettu" väliaikaiskotimme, puistatuksia synnyttävä kaksionpahanen, jonka pelastus on juuri kattovalottomuus. Paskaiset seinät eivät kiusaa pimeässä.
4 kommenttia:
Ootteko te Töölössä jo?! Vai oonko mä ihan pihalla...
Jos ootte, niin hurjasti tervetuloa! Töölö on ihana, siellä vietin viisi ihanaa vuotta.
Ja uusi valaisin on hieno. Oon aina ajatellut sen olevan liian villi venkura runkoineen makuuni.Eipäs taida ollakkaan. Hämyisessä kuvassa se näyttää houkuttelevalta.
Toi lamppu on musta niiiiin hieno ! Ikävää säätöä teidän asuntoasioissa. Ihana nimi tyttärelläsi :)
töölössähän me. :-) tosin vain huhtikuuhun, sitten suuntaamme ullanlinnaan. molempi parempi, kummassakin kaupunginosassa on oma hohtonsa. svarva on ihana! kiemurainen jalka ja simppeli varjostin toimivat monenmoisessa tilassa. ja siitä lankeava valo on tavattoman kaunis.
minna: eikös olekin! suosittelen kyllä svarvaa, se ilahdutti heti, kun avasin aamulla silmäni - oikea hyvänmielen huonekalu. :-) ja kiitokset kohteliaisuudesta: siena sai nimensä italialaisesta kaupungista, jossa emme ole edes käyneet. mutta ehkä ensi kesänä. ;-)
kiitti terkuista! matka jatkui lsten kanssa kylpylään pakoon kodin maalihuuruja. Pikku-äijä nukahti lopulta leipää syöden ravintolan pinnatuoliin, eli aikas touhukas päivä!
Lähetä kommentti