skip to main |
skip to sidebar
Tai älä tulekaan. Ehtiipä käyttää kaikkia villavia vaatteita, olevia ja puikoilta tulevia. Toisaalta pidän kaulaliinaa kesät talvet... Piponkin voi vaihtaa kepeämpään malliin. Eikä mikään voita koleana kesäiltana päälle kiskaistua kulahtanutta villapaitaa.
Kuukausien vaihtelua kelpaa kuitenkin seurailla Commonista hankkimastani kalenterista. Postikortinkokoiset sivut päätyvät vuoden päätteeksi johonkin tuunailutarkoitukseen. Niillä voisi tapiseerata jonkin pienen seinänpätkän. Tai päällystää ruman muistikirjan. Mutta miksi minä sellaisen ostaisin...?
Visuaalisten virikkeiden merkitys on myllertänyt tänään päässäni. Meitä on moneen junaan, mutta meikäläinen elää kuvista ja sanoista. Ja vaikkapa Koskisen Samaen kolmannesta levystä, jolla lauletaan muun muassa seuraavasti: "Jätettiin ironia himaan ja sarkasmi. Jos ei oo mitään sanottavaa, voi olla hiljaakin."
Suosittelen suurella sydämellä.
2 kommenttia:
Kaunis kalenteri.
Kyllä se kevät sais jo tulla, pihahommiin tekee mieli :D
Mukavaa vloppua ja halaus!
halaukset sinnekin, ruusuliisa. en osaa edes kuvitella, millaiset mahtavat olla pihanlaittofiilikset okt-asujilla. mä uneksi parvekkeesta - edes ranskalaisesta. tai sitten jostakin systeemistä, jolla voisi kiinnittää kukkalaatikon ikkulaudalle, siis ulkopuolelle. :-)
Lähetä kommentti