tiistai 31. toukokuuta 2011

Waarallista

Yksi rakas nukkui pois. Hän, joka opetti, miten lehmä lypsetään käsin. Hän, jonka kanssa ajoin alle koulukäisenä elikot laitumelle, ja hän, jonka kanssa istuin traktorin peräkärryssä, taivaita hipovan heinäkuorman päällä.

Läheisen kuolema asettaa asioita perspektiiviin, muistuttaa, mikä on oikeasti tärkeää. Olen pohtinut syntyjä syviä ja päättänyt asian poikineen. Yksi niistä on se, että opettelen rullalautailemaan. Vanha minä olisi pitänyt itseään pölhönä, surullisesti nuoruusvuosissa roikkuvana kolmekymppisenä, mutta nykyminää ei voisi vähempää kiinnostaa: minähän opettelen skeittaamaan ja sillä selvä.

Mutta en tietenkään skeittaa millä tahansa laudalla. Yksi supisuomalainen Waara meikäläiselle, kiitos. Puunvärisenä taikka mustana. Ja suurilla, pehmeillä renkailla, kuten konkariystäväni vinkkasi.

Onneksi on kesäloma ja aikaa parannella esimerkiksi murtunutta rannetta.

Onko teidän joukossanne kruisailijoita?

16 kommenttia:

IlonaK kirjoitti...

Go Girl! Mene ja toteuta haaveesi!

LauraQ kirjoitti...

Surullinen uutinen.
Ja perään hieno uutinen! Ihan mahtavaa! Minäkin olen miettinyt, että olis siistiä osata skeitata. Etenkin nyt kun oma 5v on aiheesta kiinnostunut - ehkä me opetellaan yhdessä :)

satmaari kirjoitti...

Surullinen, toisaalta niin luonnollinen, asia poiki paljon hyvääkin. Tuo on oikea asenne. Itse päätin ottaa kesällä longboardin alle.

Turvallista matkaa.

Jonna kirjoitti...

Skeittaaminen olisi kyllä siistiä. Kaikki skeittaajat vaikuttaa sellaisilta mukavan rennoilta tyypeiltä. Kerrohan kuinka harjoitukset sitten edistyy.

Ja halauksia vielä <3

hr kirjoitti...

Hyvä päätös. Sitä kohti!

Laura kirjoitti...

hienoa! Longboardeja ainakin näkee paljon kaduilla ihan tädeilläkin :) Mun poikanen sai just oman skeitin, ihan urheilukaupan perusmallin olivat mummo ja ukki ostaneet, mutta sitäkin rakkaampi se lapselle on. Hienoja nuo Waarat!

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni.
Johanna

Jonna kirjoitti...

heidi: kiitos, mä yritän. :-)

laura: no, kyllä! yhteinen harrastus lapsen kanssa, mikäs sen mukavampaa! tai sitten pistetään mammakerho pystyyn! :-)

satu: lonkkaria mäkin harkitsin mutta taidan kuitenkin kääntyä tuon kruiserin kannalle. turvaisaa matkaa sullekin! mä aion varustautua kokovartalokypärällä, hih.

jonna: mä lupaan dokumentoida "edistymistäni". puss!

hr: totta! suunta on oikea!

laura: joo, mä vähän veikkaan, että ei mun tarvitse ihan hulluna hävetä täti-ikääni. :-)

johanna: kiitos.

Talvikki kirjoitti...

Itsekin päätin muutama viikko sitten toteuttaa unelmani ja ostin skeittilaudan! Ikinä en ole ennen edes seissyt laudan päällä. Nyt sen kanssa sitten on opeteltu kaikennäköistä jo ja kaaduttukin pari kertaa. Valitettavasti minulle vaan ei ollut ketään neuvojaa ja tietenkin ostin sellaisen, jossa on kovat pyörät.. Opin kuitenkin, ettei kovat ole ainakaan aloittelijalle hyvät :)

Hipsu kirjoitti...

Otan osaa. Ihanaa että ilon pilkahduksiakin löytyy surun keskellä, lautailu on varmasti hauska harrastus!♥

Riitta Sinikka kirjoitti...

Ota osaa. Mahtavaa, että opettelet uutta. Mä olen yli viiskymppinen, ja haluan yhä opetella ihan mulle uusia juttuja, kuten pianon soitto. Silleen pysyy vireessä, ja sinä olet nuori muhun verrattuna, joten täysillä vaan!!! terveisin Riitta Sinikka.

Nalle kirjoitti...

Ihanat muistot lohduttavat.
Täälläkin lomalla kruisaillaan uudella vihreällä Ponilla.
Sillä ajaessa tuntuu kuin olis taas 7v.

Jonna kirjoitti...

napsu: sitten vain uudet renkaat kehiin. :-) ihanaa, että meitä aloittelijoita tuntuu piisaavan joka kulman takaa. tsemppiä sinnekin!

hipsu: kiitos. ja toivotaan. saas nähdä, kuinka monta luuta saan seuraavan kesän aikana katki.

riitta sinikka: kiitos. uuden opettelu pitää kyllä mielen virkeänä. toivottavasti sitä jaksaisi kokeilla kaikenlaista vielä vuosikymmentenkin jälkeen. :-) ja hei, nyt sitten vain pianon pariin! kertakaikkisen ihanaa sekin!

nalle: niinpä. kirjasin juuri ylös asioita, joista mummun muistan. mä kaivelin tänään oman ruskean ponini talviteloilta. oli aivan vallatonta menoa! :-)

Satu kirjoitti...

80-luvun alussa onnistuin murtamaan nilkkani skeittiä, tai rullalaudastahan sillon puhuttiin, kokeillessani. Se jäi sitten siihen...Mutta onnea uudelle harrastukselle!

Jonna kirjoitti...

heh, kiitti, satu! en malta odottaa ensi viikkoa ja sitä, kun saan menopelini kainaloon. saas nähdä, kauanko kestää, ennen kuin saan jonkin luun katki. :-)

mp kirjoitti...

Elämää itselläni takana jo reilut neljäkymmentä kesää ja parikin lautaa aktiivikäytössä. Pehmeät renkaat ja perinteistä suurempi lauta ovat oikotie kruisailuonneen!

Hienoja lautavalmistajia on Suomessa nykyään jo useita. Paras itse kokemani "omatekemä" lauta, niin lumella kuin asfaltilla on ollut Powderflower:
http://www.powderflower.com

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...