Toivoa – ei täynnä, mutta kuitenkin

Torstai kääntyi tunti sitten perjantaiksi. Se oli toivoa täynnä, vaikka pessimisti minussa heittääkin haaveita kintaalla. Mutta siihen mahtui paljon: koirapuiston paksu ja kuuma hiekkapatja paljaiden varpaiden välissä, kuuma kahvi rantakuppilassa – santsikin, yllätyslippu Tavastialle ja sähköposti, joka saattaa muuttaa kaiken. Ja virke 5, jonka luin itkua tihrustaen. Ja tunti ystävien kesken, jutturakenteita kerraten. Kiitos. Kaikille toivontuojille.

P.S. Koirapuiston päivänkakkarat olivat täynnä kirvoja. Tai jonkinmoisia mustia ötököitä.