Täällä minä haluaisin asua

Kappas, elämmekin jo maanantaina.

Eilen sunnuntaina Tampereen karunkauniin Veturihallin valtasi Designtori. Olin siellä tunteja, vaikka paikan olisi oikeasti kiertänyt nopeasti. Minä pysähtelin katselemaan kuluneita maalipintoja, ruosteen raidoittamia metallipalkkeja, maalattiaa ja valoa. Kaunista, kylmän koleaa syysvaloa.

Ja Kanelimaan Hanna-Riikan installaatiota Täällä minä haluaisin asua. Niin minäkin, musta-valkoisessa, persikan lämmittämässä metsässä, lämpimässä ja turvallisessa. Kaivautua johonkin koloon ja odottaa, kunnes persikka myös piristäisi. Pehmeänä, samettisena punaposkena, suupielistä valuvana mehuna, jota pyyhkisin kämmenselkääni.

Kiitos, Hanna-Riikka. Teit rakkaasta Designtorista entistä tärkeämmän. Ja Kanelikaupan anti, sitä päätyi pussin pohjalle pöllönä ja sinisin puina. Lisää tuonnempana, kunhan kerkiän sisustaa.

P.S. Designtori-postauksia satelee pitkin viikkoa. Huomenna jatketaan. Tai siis tänään!

We had an event called Designtori in Tampere today. Was there, of course. It is not that often these kinds of great things happen in Tampere. I'll be doing some more posts about the event, but this may begin. Hanna-Riikka from Kanelimaa had made a beautiful installation of paper. It was like a fairytale: a soft world I would love to live in. Like its name, "Täällä minä haluaisin asua". It means "Here I would want to live in". Couldn't agree more.