Kaupunkimme seitsemäs Designtori, josta kirjoitin ensi kerran jo eilen – tai no tänä aamuna, aamuyönä, kokosi kauppiaat ja kävijät Veturihalliin, Vapriikin toiselle puolelle. Vanha punatiilinen tehdas oli lattiaton, kylmäkin, mutta en olisi vaihtanut kokemusta mistään hinnasta. Kivimurikkalattia rapisi tennareiden alla, eikä väkijoukossa kerinnyt kylmettymään. Ei edes valkoisesta pressusta kasatussa sovituskopissa, joka sisälsi kaiken oleellisen: peilin, valon ja mustaksi maalatun wieniläistuolin.
Ja ne ikkunat. Niistä välkehtivä valo oli kauneinta aikoihin. Se värjäsi ruosteen oranssimmaksi, valkean, jo rapistuneen seinän valkoiseksi, joskus harmaaksi. Ja teki ihmisistä iloisia, onnellisia.
Enkä kyllä kiellä sitäkään, etteivätkö ostokseni olisi ilahduttaneet muutoin maassa olevaa mieltäni. Kiitokset ennen kaikkea
Design Boulevardin Karitalle. Ja turkulaiselle
Televisiolle, johon palasin ja palasin ja lähdin ja lähdin – aina kassin kera.
Seuraavaksi kirjoitan löydöistä. Tai myyntipöydistä. Saapa nähdä: kuvia kuitenkin piisaa.
More pictures from Designtori which was held in Tampere last Sunday. The place, Veturihalli, was somerthing else! One of the most beautiful places I've ever been to.
3 kommenttia:
Minä pidin paikasta myös. Lastenvaunujen takaa vilkuillen huomasin minäkin paikan viihtyisyyden ja kauneuden. En tosin yhtä tarkasti kuin sinä (ne vaunut ja ei viihtyvä lapsi)- joten on mukava nähdä kuvia =) :D
tuttu tunne, edla: vaunut ja ei-viihtyvä lapsi. :-) mä sain palloilla paikalla nyt aivan yksikseni, teki hyvää vaihteeksi sekin.
Veturihalli oli ihan järjettömän hieno! Onneksi kyettiin ja ehdittiin poppien jälkeen vielä mestoille, olisi harmittanut jos olisi jäänyt väliin.
Lähetä kommentti