Sunnuntain suosikki

Saattelin juuri ystäväni kotimatkalle Manseen. Viikonvaihde kului kaupoilla ja kaupungin katuja katsellessa. Kävimme Stockholm Quality Outletissakin emmekä palanneet tyhjin tumpuin. Kerron löydöistäni tuonnempana.

Sunnuntai-iltapäivän paras löytö olivat Vagabondin Malonet, jotka päätyivät Lissun kassiin. Totta turisten tahtoisin itselleni samanlaiset. Ne pelastaisivat monet palaverit, etenkin sellaiset, joissa tennareissa tallustavaa pisamanaamaista kolmekymppistä tytötellään. Ennakkoluulot elävät syvyyksissä.

(Paljastus: Uskottavuusseikka on silkka tekosyy, jolla selittelen Malone-tarvetta itselleni. Jos joku kuvittelee, että tennarit kielivät kokemuksen tai kyvyttömyyden puutteesta, niin siinäpähän sitten kuvittelee. Sellaisessa tilanteessa tökätään vain enempi pökköä pesään. Nih.)

Mitäs te tuumaatte Malone-kengistä (joita muuten saa myös violetteina ja ruskeina)?

Kirjoituskone kaulaan ja kahville

Ystäväni osti Lontoon-reissultamme keraamisen kirjoituskoneen. Kaulaansa. Koru löytyi Brick Lanelta, jonkun nuoren englantilaissuunnittelijan (jonka nimeä en nyt muista) kojusta. Kaunis koru veti meikäläisiä puoleensa kuin magneetti. Tarjolla oli myös kasetteja ja kameroita – mutta mikäpä se sopisi toimittajan pirtaan paremmin kuin kirjoituskone? Ei mikään.

Lumisen päivän lapikkaat

Ellu asteli työhuoneellemme tänään tällaisissa kengissä.

Lapikkaat! Kerrassaan kauniit, huolisin heti samanlaiset. Ne passasivat kymmenen pojon ja papukaijamerkin arvoisesti työtoverini tummaan pirtaan: mustiin sukkahousuihin ja mustaan hamoseen. Olin otettu.

Tahdon lapikkaat. Niissä on jotakin samankaltaista kuin hapsunilkkureissa. Sitä henkeä kaiketi.

Ystäväni kengissä...

... on simppelisti sanottuna munaa. Vetoketjuilla varustetuissa Vagabondeissa taittaa kepeästi kilometrejä, koska kengät ovat a) rosoisuudestaan huolimatta sorjat ja b) kiesuksen komiat (kuten pohjalaiset kaverini tuumaisivat, ehkä...?).