Paint It, Black

Mustista kaunein (sattumanvarainen mopsinpoika verkosta).

Musta on ollut lempivärini ala-asteelta alkaen. Silloin sulatin myös sinisen. Sain valkata ensimmäiselle luokalle laahustaessani omat vaatteeni. Tahdoin harmaat housut ja sinisen paidan. Toisella luokalla housuni heittäytyivät varsin villeiksi: ne olivat a) vakosamettia ja b) persikkaiset.

Kolmannella luokalla se käynnistyi, mustuminen. Asiaa auttoivat esimerkiksi Bon Jovin kaltaiset kokoonpanot – ja Dingo! Kävin porilaispoikien keikalla kymmenvuotiaana. Pohdiskelin päiväkausia pukeutumistani ja päädyin mustiin pillifarmareihin ja itse ompelemaani lepakkohihaiseen, mustavalkeaan paitaan. Se oli kuvioitu leopardiläiskin. Ranteeseeni sitaisin violetin sifonkihuivin.

Värit kiehtovat meikäläistä, vaikka eivät kotiani koristakaan. Vaatevarantoni, joka ei ole järin mittava, väriläiskiä ovat siniset farmarini. Laiskuutta? Ehkäpä. Käytännöllisyyttä? Ehdottomasti. Eipä tarvitse mietiskellä, mikä passaa mihin, koska kaikki passaavat kaikkeen. Vaikka tässähän tulemme taas laiskuuteen...

Viime kuukaudet olen viihtynyt vain mustissa ja harmaissa, mutta tänään repäisin. Piipahdin sukkahousukaupoilla, joskin vain kuolailemassa. Kuolasin mustia, kuolasin ruskeita. Ostaisin mielelläni myös jotkin OIKEASTI pirteät, mutta minkä väriset? Vinkkejä? [Huomautan kuitenkin, että en suostu sonnustautumaan keltaiseen enkä oranssiin, en varmasti. Vaikka samaiseen syssyyn myönnän hankkineeni viimekesäiseltä Design Torilta (Tampereen Ojakadulla) oranssit avokkaat. Italialaiset. Vintagea. Kuvaan ne, kunhan keksin, minne ne kadotin...]