... on Helena Christensen. Joulukuussa 40 täyttävä tanskatar on kaikessa persoonallisuudessaan kohtuuttoman kaunis ilmestys. Särmikäs.
Ihmiskauneutta on kahta laatua: kiiltokuvamaista taikka kaavoista poikkeavaa, jonkin jujun omaavaa. Täydellisen kaunis ihminen on totta maar, no, kaunis, mutta meikäläistä harvakseltaan puhutteleva. Helena Christensen on totaalisesti toista maata. Enpä tiedä, miksi. Jokin hänen kulmikkaissa kasvoissaan kiehtoo. Ja ne silmät (joiden jatkuvaa utua, siis meikattua sellaista, kadehdin)... Ja hiukset...
Lisäpojoja Helenalle rapsahtelee mieltymyksestä mustaan. Se tuli kutakuinkin selväksi kuvia googlatessani.
Ja hei, huipuinta tässä kaikessa on se, että Helena Christensen vain kaunistuu karttuvista vuosistaan huolimatta. Vaikka tiedostan varsin hyvin olevani valovuosien päässä H:sta, tarjoilee tyypin olemus silti toivoa. Siis tällaiselle ikääntyvälle 31-vuotiaalle äiti-ihmiselle.
2 kommenttia:
Olen ihan samaa mieltä Helenan ihanuudesta. Hänen tyylinsä on ihailtavan rento, ja jotenkin koko naisessa on sellaista voimaa. Lisäksi se ottaa hienoja valokuvia itsekin!
kyllä, jotakin taianomaista siinä on, valokuvaajanakin. toisin kuin janice dickinsonissa.
Lähetä kommentti