Kävin teatterissa. Suositan Tampereen teatterin Juhlia muillekin, se kiilasi katsastamieni teatteriesitysten kärkeen. Huh.
Teatterinautintoni kärsi kuitenkin kolauksen. Vieressäni istuva mummo oli kaatanut päällensä pullollisen hajuvettä, eikä mitään toilettea vaan ehtaa parfyymiä. Olin kuolla. Katoaako hajuaisti vuosien varrella vai eikö tuo vanhahko nainen vain välittänyt? Ehkäpä hänen tuoksutoleranssinsa on korkeampi kuin meikäläisen... Hengitin koko esityksen kaulahuivini lävitse. Onneksi riisun sen vain öiksi, heh.
Suosin vesituoksuja. Suosikkini on ollut vuosikaudet L'eau par Kenzo. Säälittävää sinänsä, että en ole omistanut sitä pariin vuoteen, koska kuulun ihmisjoukkoon, joka käyttää kosmetiikkaputelinsa loppuun, ennen kuin ostaa uuden. Taidan kuitenkin tehdä poikkeuksen ja ostaa Kenzon vettä tulevalta Bergamon-reissultani. Voi ra(i)kkautta!
2 kommenttia:
Tuoksuaisti tosiaan katoaa vuosien myötä. Tai siis tarkemmin ottaen, synteettisten parfyymeiden sietokyky kohoaa ja kohoaa, joten tuotetta on aina laitettava enemmän ja enemmän jotta sen itse haistaisi...
Tämä on ihana tuoksu! Olen vaihdellut kyseisen hajuveden ja Issey Miyaken L'Eau D'Isseyn välillä. Se on snadisti voimakkaampi ja ehkä hieman mausteinen, mutta silti aika heleä. Jos et ole tesmannut, niin suosittelen tuoksuttamaan. Poikakaverilla on ollut miesten versiota viimeiset 7 vuotta. En ole vieläkään kyllästynyt nuuskimaan häntä :D
Lähetä kommentti