Mainio Madara

Valkoisen ja vihreän kaksikko kuiskii kesäisestä sateesta ja potkii pontta persuksille. Kun kohtasin PR-toimistossa kulmauksellisen kierrätyskartonkisia, konstailemattomia kosmetiikkapöniköitä, meikäläistä vietiin. Marssin latvialaisen Madaran tiskille ja olin myyty. Kiitos kuuluu paitsi muotoilupalkintoja pokanneille pakkauksille myös tuotteiden tarinalle.


Merkin emo, maanmainio Lotte, maksoi kolme vuotta sitten itsensä kipeäksi silmänympärysvoiteesta, joka teki jotakin muuta kuin tasoitti turvotusta, päinvastoin: mimmin silmät muurautuivat miltei umpeen. Luomusta kiinnostunut Lotte alkoi valmistella voiteita kotikonstein ja kas – nyt Madara on maailmanlaajuinen merkki, joka työllistää kymmeniä tyyppejä. Mahtaa muuten tytön ensimmäisen lainahakemuksen passannutta pankkiiria harmittaa...


Parin viikon testailun tiimoilta voin vain suositella ECOCERT-sertifioituja luomutuotteita, joilla ei ole testattu eläimiä. Koko arsenaaliin en ole päässyt käsiksi, mutta huulirasvaan ja yö- ja päivävoiteeseen kyllä. Enkä aio vaihtaa. Sanonpahan vain, että uskokaa unelmiinne, ihmiset hyvät. Mäkin koetan (ja suuntaan taas siivoamaan – kaipa se kaaos tästä talttuu).

Mineraalimeikin sijaan

Puolisen vuotta kutakuinkin päivittäin käyttämäni Everyday Minerals -puuteri meni ja loppui toissa viikolla. Olin siihen tyytyväinen: puuteri tasoitteli pikkuvirheet ja jätti kasvoille luonnollisen, ei täyteen ahdetun, tunnun. Enpä bongaillut näppylöitäkään.

Mineraalipuuterin miinus on levitys. Hieno, henkäyksen kepeä irtopuuteri lentelee kaikkialle, etenkin mustan paidan rintamukselle. Eikä irtopuuteriputelissa ole peiliä.

Päätin palata vaihteeksi kivipuuteriin. Sen ansiosta saan nukkua ainakin viisi minuuttia pidempään (nimimerkillä torkutuksen maailmanmestari). Korresin Wild Rose tuntuu parin viikon käytön jäljiltä enemmän kuin kelpo vaihtoehdolta: arkeen passeli pohja syntyy sekunnissa – ilman meikkivoidetta. Jos tältä nuhayskäkeuhkokuumetaudiltani vielä jonakin päivänä tokenen tanssailemaan, tasoitan ihoni aluksi meikkivoiteella. Puuteri on peittävyytensä ohella sametinpehmyt ja pirun hienosti pakattu. Parasta siinä on luonnollisuus: kasvisuutteilla täytetyt Korresin tuotteet eivät sisällä mineraaliöljyjä, silikoneja, propyleeniglykolia eivätkä ammoniakkia. Kyllä sellaisilla kelpaa nassuaan sivellä.

Eyes To Kill

Luomivärivalikoimani on ollut jo kuukauden verran katastrofin partaalla, koska pudotin kaksi parasta palettiani kylpyhuoneen lattialle. Palasiksihan ne menivät.

En tiedä, miksi en ole ostanut tilalle uusia. Pihiyttäni kaiketi. Se sama pihiys saisi yltää myös kenkäkaupoille, heh.

Georgio Armanin Eyes To Kill -paletin kohdalla täytynee tehdä poikkeus. Hempeän helmiäiset, luonnolliset sävyt ja keskustan musta häränsilmä, jolla hoituvat rajaukset. Ou jees.

Oliivia iholle

Meikäläinen on luvattoman laiska ihonhoitaja (paitsi pallomahaisena akneposkena a.k.a. raskaana). Dermalogica-pullot vetelivät viimeisiään jo kuukausia sitten, ja olen sittemmin tyytynyt markettitöniköihin.

Tuorein tuttavuuteni ovat Åhlénsilta ostamani oliivituubit. Huokeaa luomua, jota tuoksuttelin ennen kassalle kantamista. Vaikka suosinkin oliiviöljyä ruoanlaitossa, en hinkkaisi sitä hipiälleni. Sen haju ei simppelisti miellytä.

Oliv-tuotteet (joita muuten on kokonainen sarjallinen mutta joista omistan vain puhdistusgeelin ja vartalokuorinnan) tuoksuvat miedosti ja hyvästi. Päivä alkaa ja päättyy niiden myötä mukavasti. Ja onpa muuten naamakin pysynyt näppylättömänä!

Tuliaistuoksu

Herra Hoo vietti viikonvaihteen Suomessa. Pyysin tuliaiseksi tuoksua. Olen suihkutellut vuosikaudet L'eau par Kenzoa enkä aio siitä vastaisuudessakaan luopua. Kaipasin kuitenkin potkua, jotakin hitusen voimakkaampaa - mutta vain hitusen. Näillä samaisilla sanoilla ohjasin siippani ostoksille.

Ja hyvinpä hän valitsi! Sain kauniin korallinpunaisen pullon CK IN2U Heatia. Tuoksu on omiaan kesään, sekoitus kukkia ja hedelmiä. Semmoinen raikas, mutta lämmin. Mainio valinta valkoisen t-paidan kanssa. Älkää kysykö, miksi. Tuoksut linkittyvät kupolissani väreihin, tämä vaaleaan. Kenzo sitä vastoin käy sekä valkoisen että mustan seuraan... Herättävätkö hajuvedet teissä tämmöisiä tuntemuksia?

Mitä hajuvesia te käytätte? Suositelkaa mulle jotakin kepeää!

Hyvä & halpa (plus pari sanaa postaustahdista)

Ystäväni E. on luottanut jo jonkin aikaa Everyday Minerals -puutereihin. Pulju postittelee tuotteitaan rapakon takaa – semmoisilla hinnoilla, että mäkin tahdoin niistä osani. Sain pohja- ja viimeistelypuuterini tiistaina kutakuinkin kymmenen päivän odottelun jäljiltä (ei paha, ei). Ja arvatkaapa, paljonko niistä pulitin. 22 euroa! Yhteensä! Suomessa samanlaisesta setistä olisi saanut maksaa triplasti. Ainakin. Kolmen päivän kokemuksen jäljiltä voin sanoa, että kyllä kannatti! Puuterit ovat kuin samettia. Ja sitä paitsi on aika elähdyttävää, että iho oikeasti hengittelee kaiken pakkelin alla. Hyvä, hyvä.

Ja sitten siihen postaustahtiini. Olen kovasti pahoillani parin viime viikon edesottamuksistani, mutta työrintamalla pitää karmaisevaa kiirettä. Käännös alkaa olla plakkarissa (valmistunee tänä yönä), mutta ensi ja seuraava viikko kuluvat kutakuinkin kymmenen jutun parissa. Pakko painaa ennen kesälomaa.

Kesälomasta tosin tulee vain parin viikon mittainen, vaikka kaavailin paria kuukautta. Kuulin eilen, että meikäläisestä tulee tukholmalainen, ainakin puoleksi vuodeksi. Sain työtarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Perhe matkaa mukana. Tietty. Heinäkuusta alkaen mä kirjoittelen sitten Suomenlahden toiselta puolelta. Aikamoista.

Hipiä heleäksi

Puolitoistavuotiaan, kaikkialle kerkiävän taaperon kaitsenta kysyy voimia. Väsymys näkyy harva se hetki naamasta. Näkyisi kai koko ajan, jos en roiskisi kasvoilleni rasvaa. (Joskin sitäkin voisi sivellä enempi kuin kerran päivässä. Puhdistuksestakin voisi pitää parempaa huolta, mutta Dermalogican putelit tarjoilivat viimeiset tippansa aikoja sitten...)

Olen luottanut viime kuukaudet ranskalaisen Nuxen Crème Étincelent -rasvaan. Myyjän mukaan se kirkastaa ihoa. Komppaan oman kokemukseni puitteissa kauppiasta: mun kasvoni voivat kohtalaisen hyvin, harmauskin on häipännyt.

Nuxe ratsastaa luonnonkosmetiikkalausahduksilla, joita jotkut parjaavat. Luomua purnukat eivät ole, mutta meikäläiselle hellävaraiset voiteet passaavat. Mutta kuten aina, kosmetiikka jos jokin on yksilöllinen asia. Mä aion ostaa toistekin Nuxea. 

Virheitä kosmetiikkakaupoilla

Fak. Alkuviikon kosmetiikkahankintani harmittavat. Vaikka mä pidän The Body Shopin vartalonhoitotuotteista, meikin kanssa menen metsään (lukuun ottamatta luomivärejä, jotka toimivat kaikin puolin passelisti). Olen ostanut vuosien varrella ripsivärejä, jotka ovat pettäneet kerta toisensa perään. Niin teki tämäkin. Se kyllä erottelee, mutta meikäläisen ripset jäivät tolkuttoman tahmeiksi. Yyh... Musta tuntuu, että tämä oli viimeinen The Body Shop -ripsarini. Enkä muuten osta enää merkin mineraalipuuteriakaan. Se ei toimi toivomallani tavalla. Argh. Juuri roskakoriin kuskaamani Maybellinen versio hoiti homman paljon paremmin...

Kaipa mun on kalpittava kauppaan. Haen yhdessä kommentissa hehkuttamani Jane Iredale -mineraalipuuterin (lisää sopii lukea maahantuojan sivuilta). Katsastin, että sellaisia saa ainakin Kauneushoitola Kariniemestä (siis täältä Tampereelta).

Oletteko te törmänneet pettymyksiin meikkimarkkinoilla?

Mineraalipuuteria meikäläiselle

Enpä sitten ehtinytkään Hulluille Päiville. Sinne jäivät Kanebot ja muut. Siksipä piipahdin pikaisilla ostoksilla työpäivän päälle. Puuteri on vedellyt kaksi viikkoa viimeisiään, ripsiväri samaten. Konstit alkoivat olla vähissä.

Suuntasin The Body Shopiin tiirailemaan, myyvätkö tyypit mineraalimeikkejä. Jepulis, myyvät. Ostin siis irtopuuterin. Ja ripsivärin. Ja turvaseksin puolesta puhuvan huulirasvan! Viimeinen maksoi 7,50 euroa, mutta miettikää – 5,50 euroa kulkeutuu suoraan Staying Alive -säätiölle. Se keskittyy ruohonjuuritason HIV-tiedottamiseen nuorten parissa kaikkialla maailmassa ja hyvä niin.

Mutta mineraalimeikkeihin. Ostin ensimmäisen mineraalipuuterini muutama kuukausi sitten (justiinsa sen, joka nyt vetelee viimeisiään). Kokemus oli kertakaikkisen hyvä: Mineraalipuuteri peittää paremmin kuin tavallinen ja korvaa kaiken lisäksi meikkivoiteen (sen myötä sopii vedellä sikeitä muutaman minuutin pidempään!). Se ei sisällä öljyjä, rasvoja, vahoja, säilöntäaineita ynnä muita mömmöjä, jotka vain tukkivat ihoa. Semmoiset eivät passaa ainakaan meikäläiselle, raskauden aiheuttamasta aknesta toipuvalle tapaukselle.

Mutta mineraalipuuteri sopii (ja peittää ne parit poskiini jämähtäneet arvet)! Yksi juttu puuterin kanssa kannattaa kuitenkin muistaa: se ei levity millä vain sudilla. Mää suositan kabukisivellintä ja pieniä pyöriviä vetoja.

Mitäs te muut tuumitte mineraalimeikeistä? Onko teillä toisenmoisia kokemuksia?

Hoivaa hiuskuontalolle

Kävin eilen kampaajalla. Kulahtanut musta kuontaloni sai sinimustan värin – ja johan kiiltää! Pihistelen vastedes vaikka aikakauslehdistä, mutta mustasta väristäni saa seuraavastikin vastata Tukkateekin Linnea. Lopputulos on jotakin muuta kuin kotikylpyhuoneessa tehtailtu.

Olen luottanut vuoden verran Vidal Sassoonin ColourProtec-sampooseen ja -hoitoaineeseen enkä enää vaihda. Olen kokeillut kymmenet kampaamotuotteet, mutta Sassoonit peittoavat ne mennen tullen. Tukka-asiat tosin taitavat olla yksilöllistä sorttia...

Värini kiiltää viikkokaupalla, tuotteet eivät tuoksu – ainakaan häiritsevästi –, ja mikä parasta (siis sen toimivuuden ohella), ne kestävät kauan! Taisinpa pärjätä puteleilla viimeksikin kolme neljä kuukautta. Samoin ei voi sanoa kaikista sampoista. Been there, done that.

P.S. Värivammainen, siis meikäläinen, arvostaa myös pullojen valkoista ilmettä... ;-)

Mitä hiustenhoitotuotteita te suositte?

Silmämeikkikaupoille

W:n kannessa kaunistelevan Drew Barrymoren meikki hipoo täydellisyyttä, meikän ripsiväri viimeisiään. Jos kerkiän, kipaisen huomenna Kanebo-kaupoille.

Influence

Postinkantajamme kiikutti jo pari viikkoa sitten kotiimme Olsenin sisarusten Influence-opuksen. En ole ehtinyt avatakaan sitä, en sen puoleen Sex And The City -kirjaanikaan (lukuun ottamatta ensimmäisen kipaleen ensimmäisiä sivuja, joita silmäillessäni itkeskelin liikutuksesta – jeps, olen hullu).

Tänään pläräsin Influencea ehkä kymmenen sivun verran. Aloitin takakannelta, koska siten luen kaiken sanomalehdistä lähtien. Selailemieni sivujen joukosta löytyi oitis inspiroiva kuva. Koska skannerini on työmaalla, nappasin sivusta valokuvan. Laatuvalitteluni.

Mutta näin sitä pitää meikata! Mattaa iholle, mustaa silmiin (PALJON!) ja nudea huulille. Voisin testata moisia huulia itsekin, tavallisesti tukeudun vain kiiltoon.

Lisää leimoja

The Body Shopin kanta-asiakaskortti on toiminut tähän saakka hivenen hölömösti: leiman on saanut yli 20 euron kertaostoksesta. Toisin sanoen leimoja on läpsähtänyt korttiin vain yksi kipale, vaikka olisi ostanut sadalla eurolla rasvaputeleita. Se on ottanut päästä... Olisihan sitä toki voinut ostella pienissä erissä, mutta jatkuva kaupparamppaus ei meikäläistä kiinnosta. Tai kiinnostaisi kaiketi, jos mulla olisi a) aikaa ja b) rahaa.

Mutta nysse kortti otti ja uudistui. Leiman saa jokaisesta yli parinkympin ostoksesta - 40 euron hankinnat hilaavat leimojen määrän kahteen ja niin edelleen. Hyvä, sanon mä!

Jos jotakuta kiinnostavat kanta-asiakasedut, ne löytyvät täältä.

HUOM! Käykääpä osallistumassa Mintun maanantaiarvontaan! Palkinnot ovat vähintäänkin passelit.

Hajuaisti hoi!

Kävin teatterissa. Suositan Tampereen teatterin Juhlia muillekin, se kiilasi katsastamieni teatteriesitysten kärkeen. Huh.

Teatterinautintoni kärsi kuitenkin kolauksen. Vieressäni istuva mummo oli kaatanut päällensä pullollisen hajuvettä, eikä mitään toilettea vaan ehtaa parfyymiä. Olin kuolla. Katoaako hajuaisti vuosien varrella vai eikö tuo vanhahko nainen vain välittänyt? Ehkäpä hänen tuoksutoleranssinsa on korkeampi kuin meikäläisen... Hengitin koko esityksen kaulahuivini lävitse. Onneksi riisun sen vain öiksi, heh.

Suosin vesituoksuja. Suosikkini on ollut vuosikaudet L'eau par Kenzo. Säälittävää sinänsä, että en ole omistanut sitä pariin vuoteen, koska kuulun ihmisjoukkoon, joka käyttää kosmetiikkaputelinsa loppuun, ennen kuin ostaa uuden. Taidan kuitenkin tehdä poikkeuksen ja ostaa Kenzon vettä tulevalta Bergamon-reissultani. Voi ra(i)kkautta!

Koivet kaipaavat kosteutta

Ajattelin asioida huomenna The Body Shopissa, koska kanta-asiakaskortti oikeuttaa 20 prosentin alennukseen. Peilikaappimme potee perustuotepulaa. Se iskee kaiken kuivaavan marraskuun myötä. Kylmät kelit eivät hipiää helli. Kasvojani kiristää, koivistani en kehtaa edes kirjoittaa. Sääreni muistuttavat suomuja... Kuivuus käy selväksi viimeistään mustista sukkahousuista. Niiden sisusta kätkee kerroksen kaikkialle levittäytyvää hilsettä.

Kuivuus kiusaa myös kutinallaan. Siinä pisteessä on pakko kalppia kauppaan. Tutustuin The Body Shopin mangovartalovoihin vuosia sitten. Se sopii kuivalle ja erittäin kuivalle iholle, kosteuttaa kertalaakista kamalimmatkin koivet. Suosittelen. Eikä tuoksuvaa tuotetta käytettäessä tarvitse turvautua eau de toiletteihin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Tahtoisin tutustua myös Kinetin-tuotteisiin. Olen suosiolla sivuuttanut ne vuosiini vedoten, mutta kääk, se siitä syystä! Kinetin-sarja on suunnattu kolkyt ja risat -tyypeille. Tuotteet petraavat lukemani mukaan sekä hipiän sävyä että kuntoa. Taidan hankkia Kinterin 24 hour -hoitovoiteen testimielessä. Jos se tepsii vasempaan poskeeni, se tepsii mihin vain.

Ja hei, The Body Shopin kanta-asiakaspäivät kestävät perjantainkin!

Hyvästit itsetuntoa koetteleville iho-ongelmille

Näppylät karttoivat kasvojani kolmisenkymmentä vuotta. Enpä osannut arvostaa sitä(kään) piirrettäni, kunnes asiat ajautuivat toiselle tolalle.

Jotkut kukoistavat raskautensa aikana, meikäläinen ei siihen sakkiin kuulunut. Ensimmäiset kolme kuukautta kuluivat vain kesäisiä pisamiani katsellessa, syksyn myötä kasvoilleni kalppivat finnit. Voi persus sentään.

Eipä siinä auttanut kuin astella kosmetologin pakeille. Mikä onni, että ajauduin Dermalogica-tyyppien huomaan: peilikaappini täyttyi viiden kuuden putelin arsenaalilla. Precleansella esipesin (kyllä!) kasvoni iltaisin, varsinainen puhdistus hoitui Anti-bac Skin Washilla, viimeinen silaus kosteusvoiteella. Jokusia kertoja viikossa kuorin kasvojani, naamiokin helli hipiääni liki päivittäin.

Ihoni paljasti parantumisen merkkejä viikossa parissa, mutta hoitoa se totisesti tarvitsi. Ja siihen jäi satunnainen tapani sammua meikit kasvoilla sohvalle. Joskin siihen vaikutti totta maar sekin, että en ollut humalassa, heh.

Enpä kuitenkaan peitonnut pulmaani lopullisesti, en. Imetyksen myötä ihoni intoutui puskemaan finniä poikineen. Olkoonkin, että vanhemmuus on kaikin puolin onnekas olotila, kymmenistä näppylöistä punoittavat poskeni paiskasivat itsetunto-ongelmani potenssiin neljä miljardia. Dermalogicat pitivät kasvoni jotakuinkin kuosissa, sillä lääkkeet ja äidinmaidolla elävä kääpiö eivät kuulu kimppaan.

Imetykseni päättyi kuukausia sitten, ja kasvoni ovat, no, niin kunnossa kuin ne voivat olla. Punoittavissa poskissani on arpia, enkä siksi käyskentele kaupungilla puuteritta. En kehtaa. Pitäisi kai kiskoa takalisto tuolista ja suunnata kosmetologin pakeille. Peilikaappini kaipailee täydennystä.

Mutta Dermalogicasta en enää luovu, en etenkään peruspuhdistajista. Ne toimivat ja ovat ennen muuta eläin- ja ympäristöystävällisiä. Samaan kategoriaan kuskaan tämänkin tuotteen.

The Body Shopin hamppuvoidetta parempaa käsienkosteuttajaa ei ole olemassakaan. Se taikoo korpuistakin kauniit, kuin sauvaniskusta.