Kirjankansia kullekin

Rakastan kirjoja, niiden tuntua, tuoksua ja muotoa. Mutta silti suurin osa opuksistamme elää Clas Ohlsonin muuttolaatikoissa jo kolmatta vuotta. Odottavat ehkäpä kirjahyllyä, koetan selitellä, mutta totta puhuen kaikenlaiset kannet ovat kammottaneet värivammaista minua. Että ihan tolkku lähtisi, jos hyllystä kurkistaisi värikkäitä kirjanselkämyksiä. (Olen niin sen rennon puutalon tarpeessa.)

Kirjat takaisin kotiin -toiveitani kirvoittivat Low Commitment Projects -blogin Self Help -teokset omin käsin väkerrettyine kansineen. Keksin jo kolme miljardia nimeä kuvitteellisille kirjoilleni. Why anyone would like to dress like a troll? Ihan niin kuin esimerkin omaisesti.

Love these self made book covers by Low Commitment Projects. I so know what I'm gonna do with my books and a spare moment. :-)

Lukemattomien loputon pino

... saisi silti kasvaa Cilla Ramnekin ja Pia Ulinin Nesting-kirjalla. 26 sattumanvaraisesti valittua ruotsalaiskotia juuri sellaisina kuin ne ovat, siinä senhetkisessä valossa, stailaamattomina. Vapauttavaa ja  inspiroivaa – ainakin näistä kuvista päätellen.

En tosin tiedä, missä välissä ehtisin kirjan lukea (luojan kiitos, se lienee kuvapainotteinen), mutta tuohon se mahtuisi, parimetrisen lukemattomien lehtien ja kirjojen pinon jatkoksi.

Vallatonta, rauhaisaa tai juuri sellaista vappuaattoa, millaisra toivotte. Minun päivästäni tulee juuri niin rauhaisa kuin Siena sallii. Kävimme tyttöviikonvaihteen kunniaksi elokuvissa. Kummitus Lapanen ja Setä Riukuliini upposi paremmin pieneen kuin meikäläiseen, joka pisteli monotonisesti hedelmä-Aakkosia poskeensa.

Mutta tärkeintä on olla läsnä: käykää vaikka kurkkaamassa, mitä Ruusuliisa kirjoittaa äitiydestä (ja Kotivinkin tekijänä tietenkin kiitän ja kumarran kauniista, lehteen kohdentuvista sanoista). :-)

Detaljer & valloittava valo

Kohotin jo muutenkin korkeat mummoilupisteeni tänä aamuna korkeuksiin: kävin ihanan kälyni kanssa sauvakävelyllä kello 9! Mutta kyllä kannatti: en muista, milloin viimeksi olisin nähnyt aurinkoa yhtä kauan. Tuli hetkellisesti sellainen olo, että mikäs tässä talvessa – jatkukoon, kunhan jatkuu tällaisena.

Aurinko helpottaa kummasti valokuvaamistakin, kunhan kerkiää kuvaamaan päivällä. Lähden tänään Canon PowerShot S95:ni kanssa kaupungille ja tallennan yksityiskohtia. Järkkäri saa jäädä kotiin, koska tuossa piskuisessa masiinassa piisaa potkua.

Yksityiskohtia löytyy myös ruotsalaisesta Detaljer-kirjasta, jonka hankin eilen Akateemisesta. Tekstitön opus on kelpo kahlattavaa iltaisin, kun aivokapasiteetti ei riitä tekstinkäsittelyyn, ei sitten millään.

By the way, jos joku teistä omistaa tuollaisen söpöisän pienen bambinpään, ostaisin sen mieluusti muutamille koruilleni. Ja jos joku teistä miettii, mikä kumma karvakasa tuossa yläkulmassa kökkii, niin koirahan se.

Started this morning with a good walk: a whole hour in a sunny weather – just perfect. Started to think that winter is just fine (if it stays like this, sunny). I'm about to grab my camera and shoot some details in the city. The Swedish book Detaljer is all about details. The best book to grab to when you are too tired to read.

Reilusti raitaa

Mummot ja vaarit ja sedät ja tädit kävivät tänään laulamassa kolmevuotiaalle Sienalle. Päivä on kulunut nukkekodin kimpussa. Siinä sivussa on suittu barbien kutreja ja kurvailtu junilla. Nyt tuosta vierestäni kuuluu kohtalaisen rasittava leikkimarsun mutina, mutta en omaa aavistustakaan, millä kapistuksen saisi sulkemaan suunsa. Ei näytä tietävän tytärkään, joka alkaa olla petivalmista kamaa.

Ja kun sankari simahtaa, kaivan keskeneräisen villatakin kaapista ja käyn neulontapuuhiin. Löysin uudesta Moda-lehdestä kiintoisan ohjeen, mutta ihmekös tuo – se oli Sanna Vatasen käsialaa. Sannan Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirja on paras ikinä lukemani neulekirja, ja tämä ohje jatkaa samoilla linjoilla. Meikäläistä jännittää, miten selviän raglanhihoista, mutta tuskinpa niiden neulonta ydinfysiikan tietämystä kysyy. Vai kysyykö?

Jatkuvan muutoksen kourissa

Minussa asuu kaksi ihmistä (tai oikeastaan kolme, kenties neljä), mutta aloitan kertomalla kahdesta. Ensimmäinen voisi vedellä hirsiä puolet vuorokaudesta ja jatkaa pyjamassa loput, mutta toinen miettii muutoksia. Alati. Muutokset tuppaavat liittymään kotiin, sillä vaatekaappini sisältö on näyttänyt yli 20 vuotta samalta, eivätkä hiuksenikaan vaihda tämän tästä väriä eivätkä mittaa.

Mutta koti, se on kaiken aikaa käymistilassa. En siirtele naapureidemme kiusaksi kalusteita, mutta olen tämän tästä vaihtelemassa vihrekasvien, valokuvien ja kirjojen paikkoja. Stringeille kasatut asetelmat ovat toistuvasssa vaarassa nekin.

Eilen siirsin yöpöydän virkaa tehneet vanhat hedelmälaatikot pois silmistäni, koska tahdoin jotakin muuta, kepeämpää kenties. Nyt kirja-alustana saa toimia Tolix, tuskinpa lopullinen ratkaisu sekään.

Kirjoista puheen ollen: olen ostanut Mokosta japanilaisia sisustuskirjoja maailman monista kolkista. Nyt lukuvuorossa ovat tukholmalaiset ja kööpenhaminalaiset kodit. Sanomattakin selvää, että ne ovat varsin vetäviä mestoja...

Vain valkoista

Vit Design -verkkoputiikin konsepti on simppeli: se kauppaa vain valkoisia tuotteita. Valikoiman takana on tyylitajuinen tyyppi, sillä tavaroiden seasta löytyy yhtä sun toista siistiä. Siistein kaikista on norjalaisen Northern Lightingin Bender, persoonallisen pönäkkä valaisin, jonka alla voisin jatkaa Monika Fagerholmin Säihkenäyttämön lueskelemista. Suosittelen muuten muillekin.

Piristystä pyryn keskelle – ARVONTA!

Kun läksin aamupäivällä kaupungille kirppumme kera, päivä vaikutti varsin mukavalta: eipä ainakaan satanut, saati pakastanut.

Iloa kesti vain kotvan. Huomasin yhtäkkiä lykkiväni lastenvaunuja vastatuulessa ja loputtomassa lumimyräkässä. Great.

Mieli oli kaikkea muuta kuin keväinen, joten päätin piristää itseäni piipahtamalla Akateemisessa. Ostin Stieg Larssonin pokkarin ja jotakin teille!

Olen ollut parisen kuukautta tohkeissani Angela Buttolphin Kate Moss -kirjasta ja veikkaan, että jotkut teistäkin saattaisivat tykätä siitä. Niinpä mä kiikutin kirjan kirjan kassalle ja arvon sen nyt. Nämä kuvat ovat omasta kirjastani, palkintokipale on koskematon. Jos 200-sivuinen, kaikin tavoin inspiroiva teos kiehtoo, niin vastatkaapa vaikka seuraavaan kysymykseen:

Mistä tahtoisitte meikäläisen kirjoittavan? (Lupaan toteuttaa ainakin kymmenen juttutoivetta, ties vaikkapa kaikki.)

Vastausaika päättyy ensi perjantaina, 3. huhtikuuta kello 18. Yksi kommentti = yksi arpalipuke. Ja sovitaan siten, että kaikki määräaikaan mennessä saapuneet kommentit (siis tuleviinkin teksteihin) ovat mukana kilvassa. Anonyymit, muistakaa keksiä nimimerkki.

P.S. Muistakaa sammuttaa valot tänään kello 20.30–21.30 Earth Hourin kunniaksi.

Tulevat pukeutumisvinkit tästä

Kipaisin tänään Akateemisessa kirjakaupassa. Verkkokalvoni rekisteröivät alta aikayksikön tämän:

Viime lokakuussa ilmestynyt Angela Buttolphin Kate Moss Style on inspiroivia asuja täysi. Moss-ihasteluni suksi seuraavalle tasolle – mikäli moinen on edes mahdollista. Tyyppihän on täydellinen!

Influence

Postinkantajamme kiikutti jo pari viikkoa sitten kotiimme Olsenin sisarusten Influence-opuksen. En ole ehtinyt avatakaan sitä, en sen puoleen Sex And The City -kirjaanikaan (lukuun ottamatta ensimmäisen kipaleen ensimmäisiä sivuja, joita silmäillessäni itkeskelin liikutuksesta – jeps, olen hullu).

Tänään pläräsin Influencea ehkä kymmenen sivun verran. Aloitin takakannelta, koska siten luen kaiken sanomalehdistä lähtien. Selailemieni sivujen joukosta löytyi oitis inspiroiva kuva. Koska skannerini on työmaalla, nappasin sivusta valokuvan. Laatuvalitteluni.

Mutta näin sitä pitää meikata! Mattaa iholle, mustaa silmiin (PALJON!) ja nudea huulille. Voisin testata moisia huulia itsekin, tavallisesti tukeudun vain kiiltoon.

Paikka auringossa

Sellaista tuskin löytyy Suomesta: talvi tempoilee Tampereella siihen malliin, että epäilen kattomme kaikkoavan kohti taivasta. Tällainen keli on oikeastaan kaunis, kunhan siitä nautiskelee sisältä käsin, vaikkapa kirjan kera.

Muhun iskee kerran vuodessa dekkarikuume. Viime vuonna sairastuin siihen jouluaattona ja ostin itselleni Lisa Marklundin uutukaisen. Tänä vuonna kuume kampesi kiusakseni etuajassa: Marklundin Paikka Auringossa kopsahti ostoskorini pohjalle eilen. Painelen tästä pehkuihin se kainalossani.

Eikä se dekkarointi tähän jää. Seuraavaksi vuoron saa Fred Vargas. Sitten Åsa Larsson. Sitten Henning Mankell ja sitten... Dekkareita lukee yhden päivässä parissa. Tarmoakin ne tuovat, siis omiin tuotoksiin.

Lähetin AdLibris-nimiselle joulupukille juuri kirjeen. Hän lupasi toimittaa meikäläiselle Ohlsenin sisarusten Influencen. Pakkaa kuulemma samaan syssyyn myös Sex And The Cityn, sen elokuvasta kertovan vaateraamatun.

Vaatelakkoon voisin alkaa, mutta kirjoista ja aikakauslehdistä en luovu. En ikinä. Piste.

Ketkä kuuluvat teidän suosikkidekkaristeihinne? Vinkit ovat enempi kuin tervetulleita!