Kun mä olin lapsi, turkishatut kuuluivat arkeen. Sitähän ne tekevät nytkin, joskin karvakasat ovat kavunneet lapsien kutreilta aikuisten kupoleihin. Valitettavasti.
Harmaa kaninkorvainen hattuni oli tekoturkista. Pidin siitä, mutta huomautettakoon, että olin neljä. Eläinten oikeudet eivät yltäneet ymmärrykseeni.
Kanimyssyn ei tarvitse olla karvainen. Se selvisi taas tänään, kun käväisimme joulumarkkinoilla. Lapsemme pipavarasto kasvoi kahdella elukkamyssyllä, kolmas, harmaa hiirenkorvainen, matkaa joulupukin muassa veljenpojalleni. Sanokaapa, voiko pipo tästä enää paremmaksi muuttua? Noup. Lampaanvillasta huovutettu päähine pitää aivot ja korvat kuosissa kovallakin pakkasella. Testattu on. Viime talvena vauvamme kaljua koristi pupupipa.
Että kipin kapin vaikkapa Tampereen Tallipihalle, jos Virhiän Anun pipot houkuttavat. Niitä on aikuisillekin.
4 kommenttia:
Meillä on ollut käytössä Larsmon villanjalostamon nahkamyssy:
http://www.larsmoullforadling.com/
Vaikka periaatteessa vastustan turkiksia, ajattelin että lammastalous on kuitenkin niin pienimuotoista ja "luomua", että voin tehdä poikkeuksen. Vähän kuuma kyllä etelän jatkuvassa syksyssä, mutta paukkupakkasilla aivan loistava.
larsmo-lakissa kyllä varmasti tarkenee, kiitos vinkistä. kyllä meilläkin lammasta käytetään, pari taljaa tuolien päällä nytkin... mutta ajattelen asiasta, kuten säkin.
Voi ei miten mainioita kuvia typykästä! Pitäisköhän munkin joku aamu vetästä trenssini ja Burberryn kaulaliinani kaveriksi tuollainen korvalakki? Hihhih!
harri, mun vastaukseni on myönteinen. mä voin vaikka neuloa sulle tuollaisen. sano vain, mikä eläin miellyttää. :-)
Lähetä kommentti