torstai 11. joulukuuta 2008

Wannabe-Balmainit

Balmain-farkkuni (siis HenkkaMaukat, kloorivalkaistut sellaiset) kuivuivat eiliseksi, mutta en kehdannut kulkea niissä työtapaamisiini. Pupu pötki pöksyyni (taikka mekkooni): kaikki eivät ehkäpä ymmärrä kloorattujen, täplikkäiden housujen hienoutta.

Mielistelevä myönnytys? Kyllä, joskin pieni sellainen. Köpsin kokouksiini tummalle tyylilleni uskollisesti mustassa mekossa ja villapaidassa. Niittivyön jätin kotosalle, sekin olisi saattanut olla liiaksi. Naurettavaa, ehkäpä, mutta naurettavampaa olisi olla ottamatta varman päälle - freelancerina. Mustasta en kuitenkaan luovu. Uskokaa pois, sellaistakin on sattunut kahdenkympin korvilla, kun kävin vaaleansinisessä kauluspaidassa työhaastettalussa. Huh! Mutta sainpahan työn.

Se, että ottaa varman päälle, ennakoi myös pukeutumisellaan tilanteita, ei ole omasta peroonasta pois. Asia on toinen, jos omaa vakituisen, kuukausipalkkaisen työn - eipä alati silloinkaan. Jos työmaalla pukeudutaan tummiin pukuihin ja jakkuihin, niin mikäpä siinä sitten. Lopulta se on kuitenkin se oma persoona, joka antaa asuille potkua. Potkua antavat myös asusteet, eivät kuitenkaan mun tapauksessani, koska en osaa sellaisia oikeastaan käytellä.



Mutta tänään pukeuduin klooripestyihin farmareihini. Tällaisissa vetimissä laahustin töihin, kurkkukipuisena ja kuumeisena. Onneksi on Finrexin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toisen friikun kommentteja...

On aina jännä nähdä miten erilaisia pukeutumistyylejä eri firmoissa (asiakkaillani) suositaan:
Firma 1. huipputrendikästä tyyliä, noissa farkuissa olisin voinut mennä ihan sumeilematta.
Firma 2. boheemia hippi/taiteilijatyyliä, tässäkään firmassa tuskin olisi karsastettu moista pukeutumista.
Firma 3. perinteistä jakkupuku-toimistolookia, valkaistut farkut tuskin olisi ainakaan lisänneet friikun pisteitä.

Riippuu siis täysin asiakkaan toimialasta ja vakiporukan tyylistä :-)

Sugar Kane kirjoitti...

Hyvin onnistui toi klooraaminen!

Varman päälle ottamisen ja oman persoonan esiintuomisen rajankäynti työminän kohdalla on kyllä kiinnostava aihe, itselläni on "työminuja" vähintään kaksi, pyrin silti vahingosta viisastuneena (just samoja pastellinvärisiä mokia takanani kuin sulla, kääk) näyttämään "itseltäni", mikä se sitten onkaan...

Anonyymi kirjoitti...

Vau, tosi hienot farkut! Hyvin onnistui klooraaminen.

Mäkin aina toisinaan mietin pukeutumisen merkitystä friikun alati vaihtuvassa asiakaskunnassa. Luotan yleensä mustaan ja nutturatukkaan. Vahinkojakin sattuu: viime kesänä kävelin ajattelemattomana yhteen palaveriin kirjavassa kukkapaidassa ja farkuissa, rastat levällään ja saman tien sisälle astuessani tajusin, että yrityksessä ilmiselvästi vallitsi tiukka dress code. Kaikki työntekijät olivat mustissa housupuvuissa ja itse rouva toimitusjohtaja villakangasjakussa todella tyylitelty&huoliteltu tyyppi. Multa meinasi mennä ihan sanat solmuun, kun ymmärsin mokani. Harvoin on ollut niin epävarma olo kuin silloin kokoushuoneessa istuessani. Sain duunin, mutta huomasin kyllä, että ulkoasuni herätti ihmetystä...

-Ellu-

P.S. Pitäiskö meidän laatia työhuoneelle dress code? :)

Jonna kirjoitti...

anonyymi 1: näinhän se juuri on. eilen tapasin tukun uusia tyyppejä, toimitusjohtajia ynnä muita, ja tuntui, että pukeutumiseni oli sopivasti persoonallinen mutta kyllin siisti. tuttuihin paikkoihin voisin mäkin astella klooratuissa byysissani. onneksi friikkuna oppii pakostakin lukemaan ihmisiä, kun kaikkialla pyöriskelee.

sugar kane: kiitos, kelpo pöksyt, vaikka miehen mielestä melko punkeat. työpaikkapukeutuminen on totisesti kiehtova aihe, mutta kuten kirjoitit, se oman minän säilyttäminen on kuitenkin tärkeää. uskon, että omanlainen vaatetus myös vapauttaa ja antaa kaikin tavoin luottamuksentäyteisen kuvan.

ellu: heh, voin vain kuvitella. :-) ja joo, pukukoodia kehiin! maanantaina verkkarit, tiistaina jakkupuku, keskiviikkona uimapuku jne. perjantai vois olla sellainen surprisepäivä. odotan innolla huomisaamua! paranemisia sinne.

suellen kirjoitti...

Pakko vaan sanoa, et epäilin että tuleeko tuosta sun valkaisusta mitään.. Ja mitäpä, mitäpä, niistä tuli todella upeet!!! Mahtavaa!!!

Jonna kirjoitti...

suellen: tänks. mut hei, mullahan on kokemusta hommasta jo parinkymmenen vuoden takaa. :-) joskin yllätyin klorinin tehosta, väri läks heti.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...