... rakentuu yksi nurkkaus makuuhuoneestamme, siis se, jota lapsemme saa, kunhan oppii puhumaan, nimittää omakseen.
Tilasin Klaus Haapaniemen metri kertaa metri -kokoisen seinätarran jo vuosi sitten Domesticista, mutta tuollapa se odottelee yhä, kaapin päällä. Eipä enää pitkään, läiskäisen sen valkoiselle seinälle tiistaina, jos jättäydyn kotosalle enkä taivalla työmaalle. Vapaan kirjoittajan vapaus, sehän se on.
Saapa nähdä, mitä muuta tuo tarra saa ympäristöönsä. Siellä samaisen kaapin päällä odottelee myös pinkki matto, mutta sepä ei passaa tarraan, ei. Kahtellaan.
Emma-tuolimmekin on valmis uusine verhoiluineen. Se pääsee kotiin ensi viikolla, ja voinette uskoa, että näette siitä kuvan pari... Se Huuto.netistä hankkimani sohva sen sijaan matkaa samaisen verhoilijan pakeille. Osaisiko joku vinkata jotakin mustaa kissan- ja koirankestävää kangasta, ihan yksiväristä? Eikä semmoista, joka maksaa kymmeniä euroja metriltä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti