Nyssekin sitten sitten saapui, Tiger of Swedeniltä tilaamani villatakki, johon on perkule vieköön sotkettu sitä Anun ja Sugar Kanen sättimää akryyliä. Ja syystähän kaksikko tekokuitua karsastaa: ei ole aidon villan voittanutta. Otan vinkeistä vastaisuudessa vaarin.
Villatakki oli tänään ensi kerran ylläni. Jag älskar den. Se on särmikäs, laadukkaasti laskeutuva ja jujukas: trumpettihihat ja taskut kruunaavat kokonaisuuden, harmaasta puhumattakaan. Voisin kuvitella, että takki palvelee meikäläistä vielä vuosien kuluttua.
Sitä oppia olen viime aikoina koettanut noudattaa ostamalla tuotteita, jotka totta maar kestävät kahta sesonkia kauemmas. Kaikenlaisia vermeitä olen mäkin vuosien varrella hankkinut, sellaisia, jotka menettävät kuosinsa muutamissa pesuissa. Sellaisia repaleita eivät kelpuuta kuin kaatopaikat, mikä rassaa mieltäni. Kierrätettävyys ennen kaikkea. Mun suosikkivaatteeni on ainakin 30 vuotta vanha nahkatakki. Ties vaikka tuo tyttömme tuumaisi joskus samanmoisesti jostakin mun vaatekipaleestani.
2 kommenttia:
Toi on kaunis takki kyllä! Mäkin toivoisin, että mun jälkeeni jää ihania vaateaarteita, joita joku sitten ehkä voi löytää ja rakastaa.
Kiitos vielä perjantaisesta, otetaan uusiks pian! (Siellä kenkäkaupassa oli ihan liian ihanat ylipolvensaappaat, just nyt vain ei ole valuuttaa, oi voi!)
kiitos itsellesi, sugar. :-) otetaan jo tällä viikolla uusiksi, absolutely! palaan pian postitse.
Lähetä kommentti