Haaveilin viikon päivät sitten farmareista. Koska olen aikoja sitten päättänyt, että en osta farkkuja kuin Esan avustuksella Spirit Storesta, puolijuoksin putiikkiin päivällä. Aikaa oli alta kymmenen minuuttia, mutta kiidin kaupasta kotvan kuluttua byysat kassissani – enkä edes myöhästynyt seuraavasta tapaamisestani.
Himoitsemani Dieselin Maticitkin olivat marssineet mestoille. Sain nekin sovitettavikseni, mutta kiirus oli kova, enkä ehtinyt koettaa kuin yksiä. Onneksi juuri niitä. Ostin elämäni ensimmäiset Tiger of Sweden -farkut, semmoiset Gracet, mustat ja puolella hinnalla. Hinkumani Maticit jäivät koppiin koskemattomina, mutta aion palata mestoille pian.
Piipahdin ostoksestani onnellisena myös ToS:in verkkopuljussa. Trumpettihihainen villatakki kulkisi kesäehtoina messissä, sopisi vallan sievästi farkkujen, valkoisen t-paidan ja balleriinojen pariksi.
Taikka tämmöisten housujen. En muista, milloin byysani ovat viimeksi kivunneet vyötärölle, mutta nyt olisi korkea(n) aika.
Mitäs te tuumitte?
3 kommenttia:
Tuo villatakki on kyllä hieno, mutta on aika rikollista tehdä se langasta, jossa on 45% akryylia. Akryylin ja alpakan yhdistämistä samaan lankaan voisi pitää jo pyhäinhäväistyksenä.
Olisipa hienoa, jos joku tekisi tuollaisia ihan aidoista asioista!
Korkea vyötärö on sellainen, joka vie koko plikan kun antaa pikkusormen!
Mä kans vähän vastustan noita ToS-neuleita niiden yllättävän kokean akryylipitoisuuden vuoksi, ainakin mulla semmoiset menevät karmean näköiseksi/tuntuiseksi per heti. Kaunis toi kyllä on!
hitto, mun on häpeäkseni myönnettävä, että en edes vilkaissut tuotetietoja... saapa nähdä, miten takki toimii käytännössä. sähköistynee ainakin... mutta tästä eteenpäin tarkistan pesulaput paremmin - kiitokset teidän. :-)
ja jeps, sk, mä uskon kirjoittamasi korkeasta vyötäröstä. omaisitkos vinkkejä, mistä löytyvät mansen makeimmat byysat?
Lähetä kommentti