Kalpin kahdeksaksi (jep, lauantaiaamuna) pyykkitupaan ja pesen säkillisen Tampereelta seuranneita vaatteita. Olisin voinut vedellä sikeitäkin, mutta pyykkituvan kalenteri on armollisesta kaukana. Nukkuminen kymmeneen tarkoittaisi käsinpesua. Ei käy. Herään vaikka kuudelta.
Aikaisessa herätyksessä on yksi hyvä puoli. Ehtinen yhtä sun toista, esimerkiksi Svenskt Tenniin. Aion hankkia Josef Frankin kankaita ja pykätä niistä koristetyynyjä. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että ompelukoneeni on koto-Suomessa... Siksipä toivon, että saan valmiita päänalusia.
Kertokaas, kolahtavatko ruotsalais-itävaltalaisen suunnittelijan vuosikymmenten takaiset kuviot teihin.
6 kommenttia:
Molemmat kankaat ovat ihanan raikkaita, tykkään!
sitä samaa mäkin. :-) on se vain mahtavaa, miten isovanhempiemme ikäiset kankaat voivat olla aina vain raikkaita. se kyllä kertoo jotakin.
Ylempi värioksennus toimii jopa kaltaiselleni minimalistille, mustan tai valkoisen seurana tosin. Liekö tuo (jo mennyt) helle pehmentänyt pääni vallan...Tyynyinä varmaan kauniita, isompina pintoina ehkä...hmmm...vähän liikaa.
En pidä, liikaa kaikkea.
zana: justiinsa niin, simppelin sisustuksen seuraksi. mä olen nähnyt ylemmällä kankaalla verhoillun sohvan, sekin sopi minimalistiseen tilaan. verhoja en tuosta tekisi. alemmassa pidän sen 50-luvun hengestä, sinisen ja ruskean liitosta. meikäläisestä liika minimalismi taikka liika valkoisuus taikka liika mikä tahansa on tylsää. :-)
Olen itsekin napsinut jostain sisustuslehdestä talteen tuon ylemmän printin inspiraatioksi tulevaisuuteen. Tykkään!
Lähetä kommentti