Kuten tietänette, vuokrakotimme oli kalustettua sorttia. Toimme tänne vain kaksi mattoa, kulahtaneen tuolin, pari vanhaa puulaatikkoa ja syöttötuolin. Paikallisesta Ikeasta ostimme vuodesohvan ja lapselle sängyn.
Vaikka asunto ei edusta joka ikistä unelmaani, varsin viihtyisä se kuitenkin on – makuuhuoneen haalean vaaleansinisestä seinästä huolimatta. Ja sitä paitsi seinä sopii siellä seisovan vanhan vaatekaapin taustaksi.
Lautalattia on kova natisemaan. Kaunis silti. Ikkunoita rakastan. Ja niistä avautuvaa vehreyttä.
Etanataulukaan ei enää edo. Ei sillä, että se olisi ruma, ei – pikemminkin päinvastoin. Meikäläinen vain sattuu pelkäämään etanoita. Paljon.
2 kommenttia:
Tuli vain mieleen ikkunakuvasta. Oletkos kiinnittänyt huomiota talojen korjausrakentamiseen ja tarkemmin ikkunoiden huoltomaalaus vs. ikkunoiden vaihto?
Tukholmassa tai tarkemmin koko ruotsissa on tapana säilyttää vanhaa, jota ainoastaan korjaillaan. Oli sitten kyse talojen numerovaloista, rappukäytävien kelloista, rappuopaisteista tai vaikka hisseistä. Vaihtamisvimma kulttuurihistoriaa ymmärtäville ruotsalaisille ei tule. Ja toisaalta siellä ei Fenestrat tai Skaalat isännöitsijöitä/talojen hallituksia lobbaa.
Kun liikut siellä, niin katseleppas ikkunoita (ja muita yksityiskohtia) ja jossain taloissa olevia ikkunasuojia. Tumba Glas, Fog&Fönster, Delér,...
Miten kaunis voikaan olla käsin vedetty lasi ja alkuperäinen ikkuna.
Onko tuo ruotsin komennus kuinka pitkä?
kiitos, jari, vinkistä. tästä eteenpäin kuljen katse ikkunoissa. mutta tuon samaisen olen huomannut mäkin: vanhalle annetaan täällä arvoa.
mun komennukseni kestään vuodenvaihteeseen. tässä on vielä jokunen kuukausi aikaa tutustua tukholmaan. nyt, kun elämäkin alkaa pikku hiljaa hakeutua uomiinsa.
Lähetä kommentti