sunnuntai 23. elokuuta 2009

Toimistotapoja


Kaksi kuukautta ruotsalaisessa toimituksessa ovat osoittaneet, että

a) palaverointitavoissamme on eroja. Pidän kotimaisista toimituskokouksista: asiat etenevät loogisesti eivätkä sinkoile sinne tänne. Jos palaverin on määrä käsitellä joulunumeroita, olisi suotavaa, että ne myös käsittelisivät joulunumeroita eivätkä esimerkiksi kuusenkoristeiden kautta kieppaisi kesäisiin rantapalloihin. Pidän myös siitä, että palaverit johtavat edes jonkinlaisiin lopputuloksiin eivätkä vain kiepu epäolennaisuuksien ympärillä. Kaipaan tehoa! Hommat poikki ja pinoon ja piste.

b) kotimaisen toimituksen henki on hilpeämpi – on ollut ainakin niissä toimituksissa, joissa olen arkeni viettänyt. Ruotsalaiset ovat päällisin puolin mukavia, hymyilevät ja kysyvät aamun aluksi kuulumiset. Mutta siihenpä se sitten jääkin. En ole eläessäni saanut yhtä tylyjä sähköpostiviestejä kuin täällä ollessani. Yksinkertaisistakin asioista on väännettävä kättä. Ja virkkeet päätetään liutaan huuto- ja kysymysmerkkejä!?!?!?!

c) ruotsalaiset suhtautuvat suomalaisiin pienehköllä ylemmyydentunteella, mistä kaiketi kohta b:kin kumpuaa. En aio avautua aiheesta, koska menetän muutoin yöuneni. Sanonpahan vain, että meikäläisestä on kohtalaisen kummallista keskustella suomea sanaakaan taitamattoman tyypin kanssa siitä, millaisia tuntemuksia termi 'vanhanaikainen' suomalaisessa herättää. Tai tottahan siitä sopii keskustella, mutta ei mieluusti vängätä. Tuntuu, että me suomalaiset joudumme puolustelemaan toistuvasti toimiamme. Ja kotejamme. Ja kieltämme.

d) suomalaiset eivät suhtaudu lounastunteihin samanlaisesti – siis samanlaisella intohimolla. Ruotsalaispöydät tyhjentyvät työntekijöistään pian yhdentoista jälkeen. Poikkeuksetta. Aion kokeilla ensi viikosta alkaen samaa.

e) myös ruotsalaistoimituksissa työskentelee erilaisia ihmisiä. Totta puhuen suurin osa on rautaisia ammattilaisia, joita arvostan ja joista otan opikseni. Siksipä onkin harmillista, että sakkiin sopii myös david brentejä, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken ja jotka säheltävät samanaikaisesti sadan tehtävän parissa eivätkä loppujen lopuksi suoriudu niistä yhdestäkään. Sellaisia, joiden tekemiset pitää tarkistaa, koska ne ovat kaiken sohlauksen jäljiltä virheitä täynnä. Argh.

Mutta korostettakoon nyt, että nämä ovat vain meikäläisen mietteitä – ja muutaman muun. ;-) Sopuhan se sijaa antaa, kuten tiedämme. Koetan venyttää pinnaani vielä neljä kuukautta. Eikä sitä oikeastaan tarvitse venytellä kuin yhden rouvaspuolisen David Brentin kanssa.

P.S. Brittiläinen The Office on Frasierin jälkeen parasta viihdettä. Suositan katsastamista, kummankin!

6 kommenttia:

hon // issues kirjoitti...

Office, Frasier, Frendit ja Seinfeld.

Näitähän katsotaan siis uudestaan ja uudestaan, jaksot osataan ulkoa - ja silti yhä naurattaa.

Kiva kuulla myös mietteitäsi maiden välisistä eroavaisuuksista, jotain tuonsuuntaista ounastelinkin :)

ruut kirjoitti...

Oi, tsemppiä sinne!

Kun opiskelin Ruotsissa, olivat ryhmätyöt suomalaiseen tehokkuuteen tottuneelle painajaisia. Ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla ei vielä tehty muuta kuin fikattu tai lunchattu.

Onneksi sain kerran ryhmääni kaksi hiljaisenpuoleista poikaa - heidän kanssaan ei juuri small talkia heitetty, vaan keskityttiin työhön. Toimi huomattavasti paremmin.

Neljä kuukautta menee kuitenkin nopeasti. Siinä ajassa ehtii jo sisäistää lounasideankin. (Tarkoittaako se siis sitä, että kiirehditään lounaalle muttei sieltä pois?)

Jonna kirjoitti...

hon: jep, en pysy enää kärryillä, kuinka monesti olen kahlannut frasierit läpi. kaikki tuotantokaudet löytyvät kotoa ja niitä katsastetaan kutakuinkin kuuden jakson päivävauhdilla. :-) ovat vain useasti lainassa, mikä ei siis ihmetytä...

ruut: kiitos. :-) mietin juuri tänään, että yksi kolmasosaa on takana. saapa nähdä, iskeekö joulukuussa haikeus. iskee kai. lounas muuten toimii juuri tuolla ounastelemallasi tavalla.

Ellu kirjoitti...

Heh, hauska teksti! :) Sähän voit tuoda sitten meidän työhuoneeseen näitä ruotsalaisia, hyväksi havaittuja (hah!) tapoja, kun palaat takaisin Suomeen. Tuo lounashan meillä kyllä jo hoidellaankin ihan länsinaapurin tapaan...

Pia kirjoitti...

Voih, muistuu mieleen (ei välttämättä hyvällä tavalla) ajat jolloin työskentelin hyvinkin tiiviisti ruotsalaisten kanssa..
Koita kestää! Onhan heissä hyviäkin puolia!

Jonna kirjoitti...

ellu: hih, mitäs tuumit, piisaisiko mulla duuneja, jos kotiuttaisin tavat suomeen? ;-)

babysteps: mä olen samaa mieltä, on heissä paljon hyvääkin. :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...