Olen haikaillut teepannun perään pian vuoden. Kohtalaisen saamatonta kuhnailua, sanoisinko. Tällä hetkellä tärinöitä synnyttää seuraava trio: pari marimekkolaista ja yksi peruspönttö Granitista.
Työkaveri kertoi, että Granitin kannu tiputtelee teetä pöydälle. Ärsyttävää, mutta silti siedettävää, mikäli kaadin on kaunista sorttia – ja tässä tapauksessahan se on.
Veikkaanpa kuitenkin, että pidemmän korren vetävät valkea Oiva ja Siirtolapuutarhalla koristeltu Oiva. Marimekon Hyvässä seurassa -astiat ilahduttavat meikäläistä muutoinkin. Ne muistuttavat siitä mummun emalimaljasta, jossa hän vatkasi kakkutaikinaa... Mummu oli muuten huolellinen vatkaaja: yhtä kiinteää muna-sokerivaahtoa saa vainuta koiralaumallisen kera.
2 kommenttia:
Hei,
Onpas sulla mukava loki! : ) Itseänikin on alkanut kutkuttamaan blogeilu mutten vielä ole saanut aikaiseksi muuta kuin hakea inspiraatiota muiden blogeista...
Piti kommentoida tuota teepannuasiaa. Olen kesästä saakka odotellut, että tuo Aarre-teepannu tulisi kauppoihin mutta nyt huomasin kauhukseni, että se on vain 0,7 litraa... ihan auttamattomasti liian pieni omaan teen suurkulutustalouteeni :´( Hieno se toki on edelleen!
-Tee
no hei, tee! kiitos, kiitos. alahan blogata vain, se on mukavaa puuhaa, suorastaan terapeuttista. :-) mäkään en ole nähnyt marimekon pannua livenä, mutta 0,7 kuulostaa pieneltä. voi kääks!
Lähetä kommentti