Below Outletissa oli Pace-viikonvaihde. Meikäläiselle vieras merkki vetosi mieheen, jonka kaappi karttui perusruutupaidalla. Minä hellittelin puolikohmeista päätäni pipolla – villavalla mutta miellyttävän ohuella. Hyvä myssy.
Tulinpa muuten koettaneeksi viime kuussa hehkuttamaani Hopen takkia. Ei olisi kannattanut: se oli kaunis ja käytännöllinen ja ajaton, liioittelematta täydellisin takki, jota olen koskaan kokeillut. Eikä edes liian pitkä persjalkaiselle. Harmillista, että hinta on hiton kaukana kauniista ja käytännöllisestä.
Myyjä oli päällekäypää sorttia. Sellaiset ovat vaarallisia kiltteydestä kärsivälle, joka koettaa pitää koko maailman tyytyväisenä. Sain juuri ja juuri sanotuksi, että saan tilini vasta ensi viikolla, mutta mitä vielä – myyjä pisteli tiskille ja tokaisi, että takki odottaa täällä maanantaihin asti. Seurasin perässä kuin kuuliainen koira.
Pelkään pahoin, että takki saa odotella meikäläistä huomaten pidempään...
Koska eksyin kertomaan kiltteilystäni, tunnustan, että olen ostanut kahdesti kengät vain pitääkseeni kauppiaan tyytyväisenä. Terveisiä vain sinne tamperelaisliikkeeseen, jonka myyjätär on pahantuulista sorttia... En ole sen koomin käynyt ostopakkopuljussa enkä käy. Tunnistaako joku paikan?
5 kommenttia:
kävin kerran teininä hämeenkadun Kenkä Repossa ja myyjä oli kans niin agressiivinen, etten ole sen jälkeen käynyt. no, eipä siellä kai mitään kiinnostavaa olisikaan...
napakymppi, nelio! vaikka mun karmaisevat kokemukseni ovatkin siitä kauppakadun haarakonttorista. :-) hämeenkadulla on sujunut paremmin.
Mulla taas on Helsingissä yksi liike, jossa voisi mahdollisesti olla paljonkin mua kiinnostavaa tavaraa, mutta kammoksun päällekäyvää "ja täällä ois vielä tällainen paita"-henkistä väkinäistä esittelyä.
Myyjä repii tangoilta jokaisen henkarin ja esittelee puserot ja hameet, eikä sieltä pääse pois alle puolen tunnin. Ostin sieltä kerran paidan päästäkseni pois. Olen käyttänyt sitä kahdesti, liikettä välttelen viimeiseen asti.
Vaikeaa toki, koska loppukesästä ohikävellessämme toinen myyjistä hyökkäsi liikkeestä ulos juuri saapuneen laukun kanssa esitelläkseen sitä meille ja hakeakseen meidät sisään liikkeeseen :D
Huh, tuo on inhottavaa - onneksi en ole vielä käynyt tuossa Kenkärevon myymälässä! Tosin ehkä siksi, että olen itsekin ollut myyjä, en ihan vähästä hätkähdä (vaikka tuota on kyllä ihan kamalaa seurata sivustakin, jos joku kollega ahdistelee asiakasta!).
inke: heh, toihan alkaa olla jo aikamoista! :-)
scaredy-cat: eikä siinä mitään, vaikka myyjä olisikin aktiivisen avulias, mutta kauhistuttaa, jos tyyppi muuttuu jääkalikaksi heti, kun sanoo vain katselevansa. mä olen aivan fiiliksissä esimerkiksi tampereen spiritissä, koska esa on niin mahtava - koskaan ei tarvitse itse etsiskellä vaatteita. kaikki mahtava esitellään pyytämäti. mutta se tietty vaatii sitä, että tuntee toisen hyvin. terkkuja esalle, muuten!
Lähetä kommentti