Parin päivän nukkumisen jäljiltä otin ja tein jotakin. Kaivelin olohuoneen nurkassa kökkiviä ja hermojani kiusaavia pahvilaatikoita ja löysin palasen Marimekon kangasta. Juuri sopivasti tyynyliinaan.
Mutta enpä löytänyt nappeja enkä vetoketjuja (enpä toisaalta tiedä, kykeneekö ompelukoneeni napinläpiin – tai pikemminkin: kykenenkö minä). Päädyin siis perinteiseen kirjekuorimalliin.
Homma kysyi alta puoli tuntia. Taidan tehdä näitä toistekin. Ja seuraavalla kerralla otan myös valmistusvaihekuvia, jos tahdotte.
4 kommenttia:
Tahdotaan me! Hieno tuli. Ilman niitä napinläpiäkin :D
kiitos. täytyy myöntää, että yllätyin itsekin positiivisesti lopputuloksesta. :-) no, kangas oli kyllä paksua ja kaikin puolin laadukasta. mutta jepulista, ohjeita tulee tuota pikaa: seuraavaksi on ikean annamoa-kankaan vuoro. muistin juuri, että sitäkin on epämääräinen palanen kaapinperukoilla.
Ompeluprojektit, omat ja muiden, on kivoja!! Hieno tyynytliina ja kiva kangas. Mulla ois seuraavana mielessä työtuoliin hupun ompelu mutta kangasta ei oo vielä.. ellen taas päädy siihen maalauspohjapellavaan.. mut joku mustavalkokuviollinen tekisi työnurkkaukselle terää.
cat's meow: niinpä! mä olen kohtalaisen surkea ompelija, mutta aina jotakin pientä. :-) ehkä mä innostun jostakin isommastakin - yksi tuoli kaipaisi huppua meilläkin. mutta neulonta, siitä mä tykkään! ja mummoruutujen virkkaamisesta. tuosta mari-kankaasta vielä: se on kyllä erinomaista! seuraavaksi koetan artekin sienaa.
Lähetä kommentti