Nyt tarrasin paperipussukoihin, niihin kestäviin ja pestäviin, joita Pinostakin saa. Nämä ovat eri merkkiä mutta yhtä metkoja. Pöniköissä säilyvät kynät, teipit ja tuunausvälineet – kunhan vielä saisin työpöydän. Tällä hetkellä ruokapöytämme tursuaa tuhansia papereita, puuhelmiä, nahanpalasia sun muita, eikä kylpyhuoneeseenkaan ole asiaa: siellä kuivuvat muutamat maalaamani vanerilevyt. Mutta niistä lisää joskus maaliskuussa.
There's a sweet Japanese shop called Common in our neighbourhood. I honestly don't know why it has taken so long for me to visit there. I made things right on Thursday and bought some paperbags. Some other things as well, about those a bit later on.
5 kommenttia:
Aika vaarallista tuo kaupungissa asuminen... =)
joo, älä muuta virka... ;-)
Visiitti Commoniin on kun kävisi ulkomailla, omistajapariskunta on kovin ystävällinen ja sieltä tekee aina mukavia löytöjä.
Olipa ihanan näköinen nettikauppakin! Apua, tässähän joutuu pian visa koetukselle.
Petra
maarit: ihan totta! siellä tulee hyvälle fiilikselle.
petra: jep, say no more... ;-)
Lähetä kommentti