Ja lopuksi note to self: Korjauta kakluuni. Peiton alta ei tarkene nousta, ei, vaikka pukkaa palaveria päälle. En ihmettele koiraammekaan, joka tekee näillä keleillä asiansa mieluummin sisälle kuin kyykkii kinoksissa...
It's far from unusual that things I use in photo shoots stay with me. And so it happened again: I fell in love with this old stool, probably over hundred years old... Too bad it doesn't make me warm: it absolutely too cold to get up. My guess without seeing the thermometer: -30 degrees... Great.
3 kommenttia:
Hieno jakkara, ajan hammas tosiaan näkyy! Sellaisia 60-luvun viilutettuja juttuja myy Tampereella Pyynikintorin varrella yksi pikku putiikki, joka on auki silloin tällöin ;) en muista edes nimeä. Kauhean avuliasta? No, sen eteen aina ohi mennessä on pakko pysähtyä ihailemaan. Hinnatkaan eivät mielestäni ole pilvissä, vaikka tuotteet ovat ihan hyväkuntoisia. Niitä kolmen sarjan pöytiä, meikkipöytiä peileineen, eteisen puhelinpöytiä yms. nostalgista!
tunnustan jotakin blogissani. :)
annika: no niin näkyy. jakkara on ilo silmälle, vaikka välillä mietityttää, minkämoiset elukat siinäkin ovat mönkineet. :-) ja ojo: onko pyynikintorille tullut uusi kauppa? mä asuin ennen siellä - paras paikka tampereella. tuollahan on pakko päästä käymään, yöpöytä on yhä hakusessa. kiitos vinkistä!!!
kaisu: i thank you! ja hei, vastaan sun mailiisi tuota pikaa. :-)
Lähetä kommentti