Palasin eilen Lontoosta ja törkkäsin ensimmäiset kuvat eetteriin heti, kun pääsin koneelleni. Teksti oli köyhää kuin mikä – pahoitteluni –, mutta meikäläistä korpesi. Ei korpea enää, kiitos teidän ja rakkaan S:n, joka takoi taas järkeä tukkani alle.
Lontoo on meikäläisen suosikkikaupunki numero 1 (no, Tukholman ohessa), vaikka Italia vetäisee maita vertaillessa korsista pisimmän. Ja Espanja, mitä jalkapalloon tulee.
Muistan yhä kuin eilisen sen ensimmäisen kerran, kun lensin Lontooseen. Olin vasta yhdeksännen luokan aloittanut ja elämäni ensi kerran lentokoneessa. Kun kaupunki alkoi levittyä laskun aikana allemme, olin kertalaakista myyty. Ja yhtä myyty olen yhä.
En käy Lontoossa ostoksilla. En viihdy Oxford Streetillä enkä Piccadilly Circusilla, mutta rakastan Brick Lanea, Portobello Roadia, Covent Gardenia ja Sohoa. Kävelen ja katselen, kipaisen välillä pintille taikka kahdelle. Ja yöpymispaikaksi valkkaan Bayswaterin, vaikka sen jokainen katu seisottaa hotellia poikineen. Kaupunginosa on lähellä kaikkea, muun muassa Kensington Gardenia ja Hyde Parkia – puistoja, joissa katselen kahdehtien juoksijoita ja ratsastajia. Ja niitä käpyjä nakertelevia oravia, jotka antavat liki koskea.
Harmillista, että englantilainen jalkapalloilu ei kolahda meikäläiseen. Jos kolahtaisi, hankkisin kausikortin Chelsean matseihin ja kävisin katsomassa, kuinka Didier Drogba pussittaa maaleja vastustajan verkkoon.
Tämänkertaisen matkamme parasta antia olivat a)
Blakemore Hotel, b)
Portobello Roadin markkinat, c)
Brick Lanen sateinen sunnuntai ja d) muutama
Veenu-veska.
Syksyllä uudestaan, vaikka sitten sinne Chelsean peliin.
Anyone to join me?
P.S. Tulin siihen tulokseen, että valkoiset Conssit, siis perus-Chuckit, ovat maailman kauneimmat kengät. :-) Acnen Pistol-nilkkureiden ohessa.
9 kommenttia:
Oi kiitos, näitä lisää vaan! Pitkän tauon jälkeen kävin Lontoossa reilu kuukausi sitten ja syksyksi on bookattu jo uusi reissu.
Jos joutuu jo työnsä puolesta reissaamaan, niin yksi vaihtoehto olla kasvissyönnin ja lasinkierrättämisen lisäksi ekologinen on välttää muuta lentomatkailua. Mutta kukapa sitä SIITÄ haluaisi tinkiä. Jos mä haluunlontooseensanfransiscoonnewyorkiin, niin mä saan mennä kun paistan keväisin viisi nokkoslättyä.
Lontoo on niin mieletön, minun kaupunkini<3 Vaikka pakko sanoa, että Edinburgh ja New York kilpailevat tittelistä aika rankasti..
Ja yhdyn valkoisten conssien mahtavuuteen<3 Itsellä on nyt off-white-versiot (maalarinvalkoinen, raidat ovat mustia), mutta varmaan perusversiotkin tulee jossain vaiheessa hankittua.
Minullakin on valkoisista Converseista tullut yhdet tämän kesän lempikengistä. :)
bubble: niin on. siinä on jotakin taianomaista. en tiedä, mikä siinä niin koukuttaakin. suurkaupungin pienuus, se, kun talot ovat matalia ja ah, niin kauniita... ja ihmiset, inspiroivat ihmiset! vaikka eipä ole mullakaan moitetta new yorkista, edinburghissa en ole käynytkään. pitäisi kyllä!
vanilja: eikä suotta! ne ovat niin parhaat!
Mitenkä minulla on sellainen kuva, että nimenomaan englantilainen ja manchesterlainen jalkapallo olisivat olleen lähellä sydäntäsi ja spanskipotkikseen ei kosketa pitkällä tikullakaan...
nope. kyllä se on espanjalainen jalkapallo, joka koskettaa mun sydäntäni.
Ei millään pahalla mutta Consit on varmaan rumimmat kengät kun tiedän ja aika persoonattomat. Jokaisella yläasteikäisellä on kyseiset kopot - niille jotka tykkää kulkea lauman mukana. Jalat saa kyseisillä myös pilattua, parilla frendillä major ongelmat kun on läpystellyt noilla muutaman vuoden. Seuraavaksi näitä lenkkareiden Crockseja aletaan varmaan tehdä topattuina talviversioina niin että voi vuoden ympäri kulkea Consseissa...Dah
niin no, olisihan se ihan helvetin tylsää, jos kaikki tykkäisivät consseista. mun matkassani ne ovat kulkeneet 20 vuotta, sieltä yläasteiästä juuri. ei ongelmia vielä. ja onhan noita jo topattuina. meikäläinen tunkee omiinsa, ei-topallisiin, villasukat.
Lähetä kommentti