Vanha on kaunista, luonnollista, voimakasta. Ja voimauttavaa. Räsymaton raitoja voisi katsella tunteja, mahallaan, lautalattian rajasta.
Mutta kissanpentujen silittelemistä ei voittanut mikään. Paitsi ehkä se, kun ne painivat porukalla takapihalla, kellahtelivat kumoon ja katosivat taas ruusupuskan piiloon.
Spent a couple of days taking care of an old cottage and some kittens. Fell in love with everything old. Except me, myself and I. :-)
5 kommenttia:
Ottaisin tuon pennun koska vaan! Ihana!
Ihana kisu. :) Meillä oli juuri tuon värinen kissa lapsuudenkodissani, se tuli meille vuonna -95 kun olin 15-vuotias ja tämän vuoden tammikuussa vanha herramme lähti autuaammille hiirestysmaille. Kissa ei ollut se, jonka alunperin valitsimme, mutta kohtalo päätti toisin ja saimme mukaamme oranssin pennun. Hyvä niin. :)
Melkein kuin meidän Mikki vuosi sitten. Teillä oli paratiisiviikonloppu.
kauniisti kirjoitettu. räsymattoihin en minäkään väsy.
jonna: niin mäkin. :-) let's see what happens.
tiina: munkin lapsuudenkodissani asusti punainen maatiaiskolli, mikko. se oli komea ja rakas kuin mikä. ties vaikka tästä kaverista kasvaisi samanlainen. valtavat tassut kielivät tulevista kiloista ja senteistä. :-)
nalle: totta. se oli paratiisi. kissaikävä on kova. :-(
hanna: kiitos. kunpa pääsisi pitkästä aikaa kutomaan räsymattoa aivan itse. viime kerrasta on aikaa kohta 30 vuotta. muistan, kun istuin alta kouluikäisenä mummun sylissä ja kudoin. välillä leikkasin lisää kudetta. oi aikoja.
Lähetä kommentti