tiistai 6. maaliskuuta 2012

Valkoisia valkoisella

Haluaisin kotiin tujauksen turkoosia, sellaista vaaleaa, vähän minttumaista. Ja keltaista ja ripauksen roosaa.

Ajatukset eivät kuitenkaan ehdi levähtää omaan kotiin, eivät etenkään, koska harkitsemme muuttoa. Omasta vuokralle, kivestä puuhun, vähänlaisesti mummolaan. Olisi vähän kuin oma pihamaakin. En tiedä, mitä tekisimme omallemme, vuokraisimmeko vai myisimmekö... Enkä oikeastaan edes tiedä, olenko puutaloihmisiä, vaikka sellaisesta haaveilenkin. Kun katselen 1930-luvun koruttomia kiviseiniä, suuria ikkunoita ja ikkunalautoja, joilla lemmikkikaksikkomme kuluttaa päivän pitkät (ikkunoita kuolaten ja kuonotellen), tunnen rauhaa. Ja sitten mietin, ottaisinko asiat puutalossa rennommin, kun kaikki olisi muutenkin vähän vinksin vonksin... Jokin osa minussa, iso sellainen, haluaa oppia sietämään sekasortoa. Kun on tässä kevään myötä tullut opeteltua niin monenmoista muutakin asiaa – itsestäni.

Mutta vaihdoin sitten väriläiskien toivossa valkoiseen String-hyllyyn. Ajattelin, että ne turkoosit, mintut ja muut sopivat sille paremmin kuin pähkinäiselle Pocketille. Sitten joskus. Nyt hyllylle päätyi vaneria, vähän tammea, vihreää keramiikkaa, kuolonkielinen kaktus ja muutama valkoinen tavara.

Sain Länna Möbleriltä Muuton valkoisen Closely Separated -vaasin. Se säilöi jo kimpullisen tulppaaneita ja saa suuaukkoonsa vielä satoja kukkasia. Mutkikas maljakko pakottaa katsomaan (ainakin minut): pidän siitä tavasta, jolla valo leikittelee vaasin pinnalla, varjoista ja heijastumista.

Ja pidän myös Pintandwefallin Ninnin tekemästä bambista, veikeästä, valkoisesta koristeesta, joka lievittää salukikuumettani. Älkää kysykö, miten – ajatuksenkulkuni yllättää tämän tuosta itsenikin.

Every spring feels weird. Good but weird with all that sunshine after months of darkness. But it's still cold, something like –10 degrees. But the light itself makes magical things – and makes me wanna crave colours, turquoise, pale green, pale pink, yellow. But things have been a bit hectic lately, so I just switched my walnut String Pocket to a white one and changed some items on the shelf. The best part of it is Muuto's Closely Separated, the vase with strange form. I love the way light plays on it – making shades and bright spots. We are, by the way, considering moving. Gonna keep you posted.


5 kommenttia:

Birgit | taulu ja tapetti kirjoitti...

Kaunista. Niin raikasta!

Minna kirjoitti...

Seitsemän vuoden kokemuksella osaan sanoa, että puutalo ei oo mun juttu... mutta hirsitalo sensijaan on! Mitä vanhempi, sen parempi.

TIINA kirjoitti...

on sitä kyllä ihmeellistä tämä elämä, kun mulla ihan pikkusen on alkanut houkuttaa kerrostalossa asuminen. en tiiä miks, koska tässäkinhän on ihan hyvä. mutta toisaalta varmaan siksi että ollaan aika kaukana ja autotonna sitten varsinkin...

mutta ihanan raikasta teillä kyllä on!

Jenni/MeidänKoti kirjoitti...

me muutettiin kymmenen vuoden haaveilun jälkeen maalle (vuokralle) ja nyt muutaman kuukauden jälkeen en tiedä kaipaanko takaisin keskustaan vai enkä ole vielä irrottautunut edellisiltä kulmilta missä meni n.6vuotta. Viimein kun opin viihtymään keskustan vilinässä. Huoh. Ei kohin koskaan.

Jonna kirjoitti...

birgit: kiitos. kuvat ovat kyllä tunkkaisia, mutta tänään en sitten vain jaksanut panostaa niihin. :-)

minna: tuo olisi hirttä, viime vuosisadan alusta... mutta remontoitu joskus tämän vuosituhannen taitteessa. ihana henki – siellä jossakin sisuksissa. ;-)

tiina: älä muuta virka. mutta jos me muutetaan ja päätetään vuokrata tämä, niin this is yours! tietty!

myyrä: pystyn niin samaistumaan... mulla kesti kuukausia, ennen kuin totuin taas tampereeseen. helsinki-ikävä oli alussa kova. nyt, noin seitsemän kuukauden jälkeen, tämä kaupunki alkaa taas tuntua kodilta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...