Kaikki omannevat ei kiitos -pukimia, sellaisia, jotka eivät vain passaa omaan pirtaan, eivät ehkäpä monen muunkaan... Viime päivinä pääni muutoin peilityyntä (vitsi) pintaa ovat kuohuttaneet esimerkiksi seuraavat vaatetukseen liittyvät seikat:
1. Persuksen puolivälissä, joskus jopa pakaroiden alla, riippuvat housut. Ja hei, housut saavat (taikka pikemminkin niiden pitää) roikkua, etenkin kulkusin varustetuilla kaksijalkaisilla, mutta jotakin rajaa... Eilen taivalsin koko lailla kummallisesti kävelevän teinipojan perässä. Häiskän housut olivat hienot, mutta putoamispisteessä. Ne pysyttelivät päällä vain pyhällä hengellä ja sillä, että poika käveli jalat harallaan. Voi jeesus sentään, pardon my language (again), eikö se sohjossa kahlaaminen ole muutoinkin kyllin karseaa? Oletan, oikeutetusti, kolmekymmentävuotiseen kokemukseeni pohjaten, että tavallisesti käveleminen on helpompaa. Omistin taannoin sellaiset sukkahousut, jotka valuivat omatoimisesti kohti katua. Ne päätyivät roskakoriin.
2. Svea-pipo. Tuiki tavallinen tupsupipa, jollaisessa mäkin hiihtelin parikymmentä vuotta sitten. Malli on simppeliydessään hieno, mutta saisiko pipon ilman sitä suunnatonta logoa? Logot eivät miellytä meikäläistä. En tahtoisi logollista asiaa, vaikka siinä lukisi Balenciaga. Yksivärisyys on valttia vaatekaapissani, printit pönöttävät pannassa. Ne passaavat toki toisille, esimerkiksi miehelleni. Eipä hän taida muunlaisia omistaakaan.
3. Punainen. Se ei kertakaikkiaan käy. Punakat aknearpiset poskeni hohkaisivat punaisen paidan tai huivin kera kuin kuplivat kraatterit. Punainen sopii muille, jopa perhettämme asuttaville: kymmenkuinen lapsemme pukeutuu päivittäin punaisiin jarrusukkajousuihin.
4. Korolliset koripallotossut, sellaiset muka-Converset. Ne sopinevat saletisti jollekulle muulle, mutta mä pitäydyn matalissa. Korot sopivat, no, korkokenkiin.
5. Turkki. Ja kyllä, kirjoitin juuri eilen tuoleillamme lepäilevistä lampaantaljoista, mutta mittapuuni mukaan ne eivät yllä samaan kastiin kuin 300 yhden takin takia kuollutta minkkiä. En edes jatka aiheesta, kirjoitan luontokappaleista tuonnempana. Tällaista kepeää tekstiä suoltaa sekunnissa, mutta eläimet ansaitsevat enempi. Turkikset kuuluvat samaiseen arkojen aiheiden kastiin kuin uskonto ja politiikka. Aijai... Mutta Pohjolan talvissa pärjää muissakin pukimissa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti