Turvavaate

Arkiaamut ovat valovuosien päässä auvoisista. Niihin naulautuu vain yksi sana: kiire. Sen siitä saa, kun kotosalla konttaa vauva, kaksi koiraa ja kissa. Kiireestä kyllä pääsee eroon, kunhan herää ajoissa. Mutta se ei ole vaihtoehto, ei ainakaan aika-akselilla marras-maaliskuu.

Kiireessä ei kerkiä ajatella asuja. Onneksi kaappini (ne kaikki kolme hyllyä) on kohtalaisen kelvollisia vaatteita täysi (ja koska ne mahtuvat kolmelle hyllylle, niitä ei ole liiaksi). Peruspuvustoni koostuu mustista trikoopaidoista ja -tunikoista, villapaidoista ja -takeista. Niitä on harmaitakin – ja yksi ruskea!

Kiskaisin aamusella ylleni Filippa K:n villapaidan, sen hiirenharmaan, josta taannoin kirjoitin. Oloni on siinä turvaisa. Ajatelkaapa nyt, sellainen iso ja löysä neule. Se ei paljasta viime päivinä poskeeni pistämiäni pipareita... Eikä sen kera tarvitse tuumailla, tarkeneeko. Kyllä tarkenee, liiaksikin. Parempaa pukinetta en synkeälle päivälle keksi, en ainakaan kipeällä kupolillani. Päänsärky on persuksista.

Paita sai seurakseen Huuto.netistä ostamani Benettonin mikrot. Ovat kuulkaapa kätevät pöksyt. Lyhyessä hameessa tuppaa toisinaan ahdistamaan, mutta toisin on sortsien suhteen. Niissä kelpaa vaikka kumarrella.