Ruskea kuuluu joka tapauksessa suosikkiväreihini. Ruskeat villatakit ja ruskeat nahkakengät kiehtovat meikäläistä. Samaa voisin sanoa Samdicen rannekorusta, jonka löysin Tjallamallasta. Miesten, mutta mitäpä sitten.
torstai 1. lokakuuta 2009
Rauhoittava ruskea
Olen kirjoittanut pari kertaa jutun värien vaikutuksista. Törmäsin taustoja tutkaillessani väittämään, jonka mukaan ruskeassa kodissa kasvaneet – kukaties ruskeaan sonnustetut – lapset omaavat vähemmän älliä kuin vaikkapa keltaisen keskellä varttuneet. Sitä tietoa vasten voikin vain surkutella meitä 1970-luvun lapsosia. ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tosiaankin voi meitä 70-luvun lapsia. Tosin ruskeaan yhdistynyt valokuvien perusteella myös se keltainen :D
Sinulle on haaste blogissani.
Mahtavaa, syy hittauteen ja hölmöyteen on lapsuuden värimaailman, ei mun!
Mäkin huomaan navigoivani (varhais)lapsuudessa eletyn värimaailman suuntaan, etenkin kodinsisustukessa - ruskea, etenkin valkoisen ja keltaisen kanssa rauhoittaa, mut johtuuko se hyvistä muistoista ruskealla vakosamettisohvalla köllöttelystä, kun valo siilautui keltaisten Ananas-verhojen läpi, vai toimiiko värit jotenkin universaalimmin? Kas siinä pohdittavaa.
Mitäs se tarkoittaa, kun äiti puki mut lilaan ja vaaleanpunaiseen collegeen?? :D (Varmaan siksi, että edellisen tyttären oli joutunut pukemaan ruskeaan ja oranssiin...)
Rannekorua hiplaisin, jos näkisin sen kaupassa - miesten puolelta löytyy parhaat tuollaiset.
Lähetä kommentti