Pieni pipo

Trikoopipa ei lokakuisessa kalsassa lämmitä. Säälin siis lastani (samalla, kun soimasin itseäni huonoksi äidiksi) ja virkkasin päivänä parina pipon. Hyvin simppeliä sorttia tämä tekele: virkkasin ketjusilmukoita, kunnes ketju piisasi pienen pään ympäri, ja jatkoin kiinteillä silmukoilla (siis niillä tavallisilla, voivat omata jonkin muunkin nimen) kaventamatta. Kun korkeutta oli kylliksi, päättelin työn ja virkkasin toisen aukon kiinni. Lopputulema oli suorakulma, jonka yläkulmiin kiinnitin tupsut. Se oli työn vastenmielisin osanen, meikäläinen ei nautiskele tupsujentekemisestä.

Novitan Puro-langasta tehty pipo on kaiketikin ihan onnistunut tekele, koska se keikkuu lapsen kupolissa päiväkodissa. Eikä kuulemma kutitakaan. Ja parasta on toki se, että se sopii kuin nakutettu tyypin armeijanvihreään toppaparkaan. Heh.


Seuraavaksi teen pipon itselleni, en tosin tiedä, syntyykö se virkkuukoukulla vaiko sukkapuikoilla.


Self-made for my little daughter. It's nice to crochet for a change. Garn is Novita's Puro.