Mun Samuji

Ostin toistaiseksi ainokaisen Samujini sattumalta. Armas työtoverini piipahti pari viikkoa sitten suunnittelija Kosken työhuoneella ja palasi sieltä kahden kaunokaisen kera, mutta kuinka ollakaan, toinen ei tuntunutkaan omalta.

Koska kollegani tuntee meikäläisen ja makuni kaiketi läpikotaisin, hän ehdotti, että sovittaisin mustaa, rentoa ja taskullista (tuo taikasanoista tärkein) neulemekkoa. Se oli sitten sillä selvä. Läpinäkyvähän se on, mutta kiitos kaunis Sugar Kanen kontaktipankin, löysin ompelijan, joka taikoo mekon alle jotakin silkkistä ja sellaista, jota passaa pitää ihan sellaisenaankin.

Onneksi ostokset sujuvat tätä nykyä toistuvasti joko tuttavien tai netin kautta. Hermoni kiittävät, kun ei tarvitse kuluttaa ensi viikolla aikaa gaala-asun katsantaan.

Ja sitten joskus, kun kukkaroni on kasvanut kesälomarahoilla taikka muilla, sovitan Samujin valkoista paitaa ja mustaa takkimekkoa, jota kätevämpää vaatetta en nyt äkkiseltään keksi.