maanantai 4. heinäkuuta 2011

Melancholian jälkimainingeissa

Näin eilen Lars von Trierin Melancholian. Samaistumisen määrä oli kokoa massiivinen. Sen jälkimainingeissa maailma on koristelematon, ruskea ja pilvinen. En kerro enempää, jos aiotte mennä katsomaan sitä. Suosittelen kuitenkin – sen synnyttämästä ahdistuksesta huolimatta.

6 kommenttia:

AnnikA kirjoitti...

todella kivoja tekstejä ja muutenkin aivan huippublogi:)

käy katsomassa blogini muodista vaatteista ymym.
tykkää myös studio differentistä ja osallistut canvas taulu arvontaan kun 150 on täynnä!

T: Annika

Spots kirjoitti...

kiitos kaunis, annika. mä suuntaan nyt sun blogiisi. :-)

Mikko kirjoitti...

Mä näin sen kans eilen. Alku ja etenkin loppu oli tyrmäävän hienoja, muuten pikkasen liikaa haahuilua mun makuun. :)

Spots kirjoitti...

kyllä. tiivistys ei olis ollut pahitteeksi, mutta huh: kyllä trier kiteytty vakavan masennuksen niin sairaan kuin omaisenkin näkökulmasta. mulla on vieläkin veto pois...

bubble kirjoitti...

Melancholia on mieletön. Se ahdistus, mikä puristaa kasaan teatterista poistuttaessa.. Huhh.

Spots kirjoitti...

mä olen nyt katsellut kahden viikon sisään melancholian ja biutifulin. eivät kyllä millään lailla ylevöitä eivätkä helpota ahdistusta. mutta voi hitto, mitä leffoja! erityisen paljon mä tykkäsin biutifulista. meni kyllä mun top kolmoseeni - ihan jo visuaalisuutensakin takia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...