lauantai 6. elokuuta 2011

Donna Wilsonin katalogista katsottua

Musta tuntuu on hiljainen kuin hauta. Muutosta on viikko, tavarat ovat yhä hujan ja hajan. Säilytystilaa on lipastollisen verran liian vähän, mutta jos hankin vielä yhdenkin Ikean Malmin, koti on kuin ruotsalaisjätin kuvastosta. Liioiteltua? Ehkä, mutta sisustamisen suhteen on nyt vaikeuksia – myönnän.

Onnistumisen esteinä ovat vanhat arkistokaappimme ja vanha sohva. Kaapit pitäisi hiekkapuhaltaa ja jauhemaalata, sohva verhoilla. Koetan saada asian hoidetuksi heti maanantaina. Sitten pitäisi keritä kirpuille. Ja rautakauppaan. Eilen näet kävi selväksi, että seinämme eivät ole porakoneystävälliset. Ne murtuvat alta. Kiinnitäpä siinä sitten String-hyllyä. Ei onnistu, ei. Piti paklata ja maalata taas. Onneksi ystävät viisaat vinkkasivat alligaattoripropuista ja pikakiteistä. Rautakauppaan käy tieni, lattiakin siellä jo odottelee.

Yritän kaivella sinapinkeltaisia sisusteita sieltä täältä. Huomasin matkoillani, että Donna Wilsonilta oli tullut uusi katalogi.

Kaulahuivi kuuluu kategoriaan täydellinen. Harmillista, että samaisella värityksellä ei saa – ainakaan vielä – tyynyjä.

Yksi sinapinkeltainen talo siellä olisi. Ja viheriäinen puu. Kaulahuivi vie silti voiton.

Miten te muut hallitsette muuttokaaosta? Tai pidätte hermonne kurissa? (Kysyy joka ilta hyperventiloiva...)

It's quiet in here. We moved a week ago, and things haven't found their places yet. Chaotic. We need some more storage space. And the walls: it's impossible to make small holes – they keep on expanding! And I have four String shelves to lift on the wall. Great. Been looking for mustard yellow objects. Donna Wilson has some great things. Love the scarf, it would be fantastic if there would be a same kind of cushion as well. *wink, wink*

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No minä en hallitsekaan. Lähes vuosi muutosta, mutta silti tavarat hakevat vielä paikkaansa.
Hiljaa hyvä tulee, elämässä on (onneksi) muutakin.

Voishan tuosta kaulaliinasta ommella tyynyn, jos se on kankaana täydellinen? Tai kiepauta se valmiin tyynyn ympärille?

Anna

Olivia kirjoitti...

Älä syyllistä itseäsi, muutto on vihoviimeinen koettelemus ja tekee kylmäpäisimmästäkin ihmisestä hepuloivan hermokimpun! Kyllä sinä selviät, kunhan annat itsellesi aikaa :) Ole itsellesi, tavaroillesi ja uudelle kodillesi armollinen, kyllä se siitä!

Minulle osui kolme omaa muuttoa ja yksi vanhempien muutto kahden vuoden sisään, jonka jälkeen vannoin, ettei enää koskaan... Ja sitten tapasin nykyisen mieheni ja taas oli muutto edessä ;) Siihen päälle talon peruskorjaus, eli ne muutetut kamat ovat varastoituina kellarissa ja huoneiden nurkissa... Pahinta on juuri se, kun ei ole kalusteita, mihin niitä muuttolaatikoiden sisältöjä purkaisi.

Toisaalta, onhan uusi koti aina lupaus jostain uudesta :) Tsemppiä, vielä se iloksi muuttuu!

Misty kirjoitti...

Voimia hässäkkään! En tiedä miten auttaisin. Olen poikkeava yksilö, koska jostain syystä salaisesti nautin muutosta. Masokisti siis? On ihanaa siivota nurkat ja päästä uusiin kuvioihin. Pitää ottaa rauhallisesti ja tehdä pikku hiljaa, asia kerrallaan. Ei niinkuin minä, joka painoin joka yö kolmeen ja nousin aamulla lasten kanssa kukon laulun aikaan ylös.
Hetken päästä teillä on ihanaa, kun suurin osa tavaroista on paikoillaan ja arki sujuu =D

Nalle kirjoitti...

Viikko on lyhyt aika. Ajan kanssa hyvä tulee. Ja omanlainen.

Helmi kirjoitti...

Meillä tavarat vaihtavat säännöllisin väliajoin paikkaa, koska vieläkään kolmen vuoden asumisen jälkeen en ole tyytyväinen paikkoihin...

Osasyy tähän voi olla myös ahdistumiseni kotimme tiettyihin huonekaluihin (väreihin).

Eli ei stressiä, kyllä ne tavarat löytävät paikoilleen, vaikka sitten sen Malm-lipaston uumeniin :).

-Helmi

Terhi kirjoitti...

Eka kertaa vasta täällä. Hieno blogi. Muuttokaaos, koetan välttää sitä viimeiseen asti. En hallitse sitä mitenkään, niinpä en edes harkitse muuttamista..Ihania Donna Wilsoneita.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...