Vuoriton parka alkaa olla kalsaa kamaa kymmenasteisissa pakkasissa. Kokeilin eilen enkä ottanut opikseni, sillä suuntasin samalla varustuksella aamulla työhuoneelle. Kävin kyllä eilisiltana katsomassa, että kaupunkimme nelikerroksisen (kauhunpaikka eräälle kohta nelivuotiaalle, joka voisi vaikka asua Helsingin kahdeksankerroksisessa) Stockmannin talvitakkivalikoima oli olematon.
Koetin mietiskellä, millaista talvitakkia käytin viime vuonna, mutta en muista. Ehkäpä vanhaa, mustaa parkaa, jota en löydä enää mistään. Sääli, sillä parkan tahtoisin taaskin.
Mutta lupaan pukeutua keväällä johonkin muuhun kuin hupulliseen reuhkaan. Vaikkapa
Acnen Mapeen, jonka ruskea on yhtä kuin oikea ja jonka takakappale yltää tänä vuonna 35 vuotta täyttävän äiti-ihmisen mielestä säälliseen mittaan.
It's –10 degrees outside and I don't have any idea where my winter coat is. Went through the biggest department store in our small city but could't find a decent example. And so I ended up to look for spring jackets. Where's the point? Well, I found a perfect leather jacket. This is the thing I'm gonna try next time in Stockholm. Acne's Mape jacket, oh yes.
2 kommenttia:
Ciao peipi..emmää muuta mut ikävä oli ja onneks tulit takas ;)
ciao bella! mullakin oli ikävä teitä kaikkia. nyt on raivattu kalenterista tilaa, jotta ehtii välillä elääkin. ja blogata! :-)
Lähetä kommentti