Long time, no see

Pohdin tätä nykyä kohtalaisen usein, onko Musta tuntuun aika ohi. Kun aika ei yksinkertaisesti piisaa kuin satunnaisiin postauksiin.

Ajatus blogittomuudesta on karmiva, koska kirjoittaminen on paitsi työni myös rakas, armas ajanvietteeni. Lisäksi blogi on kuin muistikirja: siitä on kummasti apua, kun suunnittelee kotinsa sisustamista tai kolttukaappinsa raikastamista. Että suokaa anteeksi satunnaiset postaukseni: näitä satelee silloin tällöin (varmana vuosia vielä). Ja jos totta puhutaan, palaan vielä jonakin päivänä normaaliin, päivittäiseen postaustahtiin. Koska haluan.

Kirjoitin viimeksi koltusta ja kappas, sama meininki sen kuin jatkuu. Koska siippa suhaa Keski-Suomessa sukulaisissa, kaappasin Sienan syliini ja lähdin kohti kaupunkia. Ihan vain köpsimään. Siena sai Late-lampaan ja sen pari peesaajaa, minä Ivana Helsingin vaaleanpunaisen Brita-mekon, jota olen katsellut sillä silmällä vaikka kuinka kauan. Ja jos tarjolla on enää yksi sopiva koko, se on vain ostettava. Tämä klänninki pelastaa vielä monet arjet ja juhlat ja hellematkat, kuten parin viikon päähän sijoittuvan Thaimaan-reissun. Se onkin sitten ensimmäinen sitä sorttia. Vinkkejä Bangkokiin ja Koh Sametille?

Ja mekosta vielä: tämä puetaan lötkövartisten nahkasaappaiden kaveriksi. Nyt kun vielä löytäisi sellaiset sopivat. Koko talven jalassa kulkeneet ruskeat prätkäsaappaat ovat tiensä päässä. Että vinkkejä saapaskaupoillekin?

I have been dreaming of this Ivana Helsinki dress for ages. Since there was only one left in my size, I had no choice but to buy it. What is happening to me – this is another not-black dress in my closet? This has to be something positive. :-)