lauantai 16. huhtikuuta 2011

Long time, no see

Pohdin tätä nykyä kohtalaisen usein, onko Musta tuntuun aika ohi. Kun aika ei yksinkertaisesti piisaa kuin satunnaisiin postauksiin.

Ajatus blogittomuudesta on karmiva, koska kirjoittaminen on paitsi työni myös rakas, armas ajanvietteeni. Lisäksi blogi on kuin muistikirja: siitä on kummasti apua, kun suunnittelee kotinsa sisustamista tai kolttukaappinsa raikastamista. Että suokaa anteeksi satunnaiset postaukseni: näitä satelee silloin tällöin (varmana vuosia vielä). Ja jos totta puhutaan, palaan vielä jonakin päivänä normaaliin, päivittäiseen postaustahtiin. Koska haluan.

Kirjoitin viimeksi koltusta ja kappas, sama meininki sen kuin jatkuu. Koska siippa suhaa Keski-Suomessa sukulaisissa, kaappasin Sienan syliini ja lähdin kohti kaupunkia. Ihan vain köpsimään. Siena sai Late-lampaan ja sen pari peesaajaa, minä Ivana Helsingin vaaleanpunaisen Brita-mekon, jota olen katsellut sillä silmällä vaikka kuinka kauan. Ja jos tarjolla on enää yksi sopiva koko, se on vain ostettava. Tämä klänninki pelastaa vielä monet arjet ja juhlat ja hellematkat, kuten parin viikon päähän sijoittuvan Thaimaan-reissun. Se onkin sitten ensimmäinen sitä sorttia. Vinkkejä Bangkokiin ja Koh Sametille?

Ja mekosta vielä: tämä puetaan lötkövartisten nahkasaappaiden kaveriksi. Nyt kun vielä löytäisi sellaiset sopivat. Koko talven jalassa kulkeneet ruskeat prätkäsaappaat ovat tiensä päässä. Että vinkkejä saapaskaupoillekin?

I have been dreaming of this Ivana Helsinki dress for ages. Since there was only one left in my size, I had no choice but to buy it. What is happening to me – this is another not-black dress in my closet? This has to be something positive. :-)

6 kommenttia:

Madelen kirjoitti...

Kaunis mekko! Ja älä ihmeessä lakkaa bloggaamasta - harvakin postaus hyvältä bloggaajalta on paljon :)

Jonna kirjoitti...

madelen: kiitos, kyllä mä jatkan. säännöllisen epäsäännöllisesti tai maanisesti, kuten nyt, kun on kerrankin aikaa. :-) joskin nytkin mä mietin, neuloisinko vai kirjoittaisinko. huomenna on sit puikkojen vuoro. ehkä. ja kyllä, mekko on ihana. kangas on kaikessa laskeutuvaisuudessaan taivaallista. vähän kuin hattaraa.

Eeva kirjoitti...

Ihanat värit! Ankkurit on hauskoja. Mulla on kaapissa ollu aika kauan yksi ankkurikangas, josta olen suunnitellut kesämekkoa äidin toteutettavaksi. Aika epätodennäköistä on, että se valmistuu kun äidillä on omaakin elämää. Mutta toivon ettei se kokisi samaa kohtaloa kuin lukemattomat muut kangasostokset... Kiitti muistutuksesta!

anni kirjoitti...

oi ihana koh samet! ajoittaisena tehoilijasuorittajana stressasin mitä tuolla saarella tekisi 8 päivää; siellä kun ei tuntunut olevan "mitään". täydellinen irtautuminen kuitenkin tapahtui ja viikko katosi ei-mihinkään. hiekka oli käsittämätöntä valkoista samettia ja ruoka täydellistä omaan makuuni. uudestaan milloin vaan!
bangkokissa chatuchak weekend market oli varsinainen ähky monessa mielessä, mutta varsin mukava sellainen, suosittelen.
antoisaa retkeä!

Kotoilija kirjoitti...

Ei sillä niin väliä, postaatko kerran viikossa tai kerran päivässä. Joskus edes. Se riittää. Ilahduttaa meitä niin monia.

Jonna kirjoitti...

eeva: niin on. meinasin laittaa jo tänään töihin, mutta olikin musta olo. ehkä huomenna pinkittää. ja hei, surauta itse se kesämekko! mäkin ajattelin tehdä pitkästä aikaa jotakin koneella. :-)

dotdot: ihana kuulla. mä olen samaa suorittajatyyppiä, ja relaaminen tuppaa stressaamaan. mutta enköhän mä selviä, pötkötän hiekalla ja syön. :-) ja otan miljoona hierontaa!

kotoilija: voi sua ihanaa. <3 kiitos. ja samoin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...