Kurjista pääskysiin

Edellinen kirjoitukseni kurkityynystä oli sattumanvarainen aasinsilta tähän. Sain tänään käteeni kaksi pääskystä. Old school -sleeve x 2 -projektini jatkuu verkkaisan varmasti. Toisin kuin edellisellä tatuoinnillani, tähän ei liity sen kummempia sanomia. Perinteitä kunniottaen – ainakin näissä asioissa.

Kunnia siivekkäistäni kuuluu Legacyn Jussi S:lle, samalle taiturille, joka teki tammikuussa ruusuni. Suuren suuri kiitos, kumarrus ja niiaus!

My old school -project keeps on going slowly but steadily. (Or maybe not even that slowly...) Once again: huge thanks to Legacy Tattoo's Jussi S.

Merkityksellinen

Tatuoinneillani ei ole merkityksiä. Ne ovat kauniita kuvia – ainakin siinä hetkessä. Muistan toki, millaisia tunteita ja tilanteita niihin liittyy, mutta tuntemukset tai tilanteet eivät ole innoittaneet tatuointeihin.

Tämä on ensimmäinen, jolla on oikeasti merkitys. Se muistuttaa asiasta, jota ei kannata piilotella vakan alla. Ja perinteisellä kirjasimella siksi, että teksti saa parikseen perinteisiä old school -hommeleita heinäkuussa.

Kiitokset taas Legacyn tyypeille!

Punaista – taas?

Saattaa olla, että punaiset HenkkaMaukka + Swedish Hasbeens -puukengät miellyttivät silmääni myös tästä syystä. Kiitokset ruusuista kuuluvat Legacy Tattoon Jussi S:lle. Seuraava aika on kuukauden kuluttua, sitten piirustellaan vähän lisää ja vähän erilaista.

Ale, ale, ale, ale, ale...

Huomasin mielikuvituksetonta otsaketta kirjoittaessani, että ostan liki kaikki kuteeni halvennuksesta. Hyvä niin. Äskeinen äitienpäiväpuistottelu (jepulista, hiekkalaatikoita, keinuja ja liukumäkiä) hoitui Hard Beatin loppuunmyynnistä hankkimassani Jumperfabrikenin neuletakissa, siinä samassa, josta kirjoitin kuukausia sitten. Hitusen seilorihenkinen pukine on paitsi ryhdikäs myös leikittelevä. Kummallinen kombinaatio, joka toimii hyvin! Vai mitäs sanotte?

Jaloissani (herranpieksut, nuo varpaankynnet kaipaavat väriä, ihosta nyt puhumattakaan!) koreilevat Elloksesta tilaamani Hush Puppiesin kiilakorot. Koetin niitä jo Lontoossa. Koko oli väärä, mutta kengät jäivät kummittelemaan mieleeni. Lykky, että löysin ne Elloksesta. Hush Puppiesit passaavat kaupunkiköpöttelyyn, pidemmänkin sorttiseen. Lesti sopii leveäänkin jalkaan, pohjakin on pehmyt kuin mikä! Kyllä näillä kelpaa opetella koroissa kalppimista. Siinä onkin muuten meikäläisellä sarkaa...

(Kääk, pakko päästä jalkahoitoon! Olen käynyt sellaisessa vain kerran – kiitokset vain parin vuoden takaiselle polttariporukalleni.)

P.S. Yhdessä kuvassa näkyy taasen yksi tatuointini, joskin huonosti. Oikeassa nilkassani istuskelee merenneito. Siihen ei liity tarinan tarinaa, mutta monituisia muistoja kuitenkin. ;-)

Birdie

Tässä se nyt on, uusi tatuointini. Tiesin kohtalaisen kauan tahtovani paksuposkisen linnun. Se muistuttaa meikäläistä muutamista viime vuosista, semmoisista vaikeahkoista, mutta toivontäyteisistä.

Täytyy myöntää, että pidän birdiestäni ja paljon. Hyvä niin, sillä olisi varsin valitettavaa omata liuta sinnepäin sutaistuja tatuointeja. Nyt mulla on kaksi mustaa ja muutama värillinen. Esittelen myöhemmin ne muut, kunhan kultaisen valokuvaajani kädet lakkaavat tärisemästä.

Lupaan kuvata lähiaikoina muutoinkin itseäni – ainakin uutta kuontaloani. Ne ovat eilistä viitisentoista senttiä pidemmät. ;-)

Kestovärejä

Yksi syy siihen, että suosin yksivärisiä vaatteita, piilottelee yli puolet vuodesta paidan alla. Teepparikeleillä tilanne on toinen, silloin käsivarteni saattaa näkyä. Itseisarvo se ei kuitenkaan ole: mä olen ottanut tatuointini itselleni, en muille. Siitä kielii kai sekin, että suurin osa niistä on aina piilossa – siis sillä edellytyksellä, että en hiippaile Hämpillä alasti. Eikä se kuulu tapoihini.

Otin ensimmäisen tatuointini 18-vuotiaana. Kaikki kuvani esittävät jotakin, tavallisesti japanilaissorttisia kukkia. Värikkäitäkin ne ovat – ja isoja, lukuun ottamatta oikean sääreni mustaa merenneitoa. Sen suurempia merkityksiä ne eivät omaa: ne ovat vain kauniita, mulle varta vasten piirrettyjä. Käteni karppi on oikeastaan ainoa, joka viestii meikäläiselle jotakin. Mutta se on salaisuus.

Saan seitsemännen tatuointini viikon kuluttua. Se kattaa koko vasemman käsivarteni. Kirjoitutan samalla ranteeseeni pari valittua sanaa, heh. Toinen niistä on Siena, lapsosemme nimi (joka tarkoittaa latviaksi seinää, kuten joku anonyymi taannoin huomautti). Toinen alkaa A:lla. ;-)

Että semmoista. Ajattelin bussitella huomenna Ideaparkiin. Olen käynyt siellä kolme kertaa, viimeksi vuosi sitten. Siena tarvitsee lelu-uunin, mä verhoilukangasta.