Lopultakin!

Kiitos, Marimekko! Kiitos! Torstaini on ollut täynnä käynnistymisvaikeuksia, mutta tieto tästä käytännöllisestä kaunokaisesta pani kummasti freelanceriin kyytiä. Laukunkiilto silmissä maittavat työtkin paremmin.

Legendaarisen olkalaukun saa lopultakin myös nahkaisena (huomasin, kun vieroksuin töitä Finnish Design Shopissa). Kelpuuttaisin sekä konjakin että mustan mutta ensi hätään ensimmäisen.

Olkalaukku on kulkenut arjessani ja juhlassani vuosikausia, oikeastaan -kymmeniä. Punainen kantoi koulukirjani yläasteelta pitäen, hajosi pohjasta vasta pari vuotta sitten. Mustan kanssa on matkattu kotikonnuilla ja muilla mailla, ihan vain sillä. Mitä sitä suuremmalla? Mutta kulunut se on, pesty kymmeniä kertoja. Tuoreelle versiolle olisi tarvis.

Mitäs sanotte, ilahduttavatko nahkaiset klassikot teitä?


Marimekko has finally made its legendary bag in leather! Yippee! It goes to order via Finnish Design Shop, at least. What do you think?

Voi Acne...

... minkä taas teit. Syyskokoelman Rider Low´t kuuluvat kategoriaan Pakko hankkia, vaikka vain koristeiksi. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten jokin merkki taitaa kengänteon niin hyvin, että meikäläinen menettää kaiken kontrollin rahapussiinsa.


Harmaat ovat ihanat, mutta näitä saa mustinakin. Saapa nähdä, kummalleko kantille vaakani kallistuu... 


Coco, om du läser detta, hjälper du igen med stövlarna? ;-)


Acne does too fine shoes. I loose all control over my wallet...

Lököttelyyn

Kotimaisen Kaanin Daydream lukeutuu siihen kalustesakkiin, joka pyörii päässäni päivittäin. Tahtoisin sen seuraavaan kotiimme, sinne mustien ja muiden valkoisten kalusteiden kaveriksi. Irtopäällisestä plussaa! Tiedän jo, että tuolia tullaan pesemään meillä viikoittain...

Ja rakkaalle Herra Hoolle tiedoksi: tuo on mulle varattu!

I have been dreaming of Kaanis Daydream for quite some time. It would suit our new home perfectly. Only one month left to move!

Kas, kengät vol. miljardi

Acnen lyhytvartiset Pistolit matkaavat meikäläiselle ensi viikolla. Tilasin ne ruotsalaisen ystäväni osoitteeseen, koska siten ne tulivat liki huntin halvemmaksi. Hankin hiirenharmaita kaunokaisia odotellessani myös mustat nilkkurit. Löysin ne Nilsonilta (mistä muuten sain maailman parasta palvelua, kiitosta vain sille ammattitaitoiselle ja avuliaalle miesmyyjälle!).

Ja sitten törmäsin näihin... Hopen ruskeat Tracet ovat hienoimmat näkemäni nilkkurit. Katsokaa nyt tuota täydellistä vartta vetoketjuineen! Ja korkoa! Kunpa joku takoisi kuuppaani järkeä. Vaikka mitäpä se auttaisi: kyse on kuitenkin kengistä.

Valkoinen. Vit. White. Blanco.

Kun kodin pohja on valkoinen, sekaan sopii värikäs sisuste jos toinenkin. Ja ei, en tarkoita vain mustaa taikka harmaata.

Valkoiset kalusteet ovat kauniita, eikä niihin kyllästy koskaan. Oheinen nelikko onnellistaisi meikäläisen alta aikayksikön. Harmillista vain, että englantilainen B&Q ei postita paketteja Suomeen. Vai pitäisiköhän heiltä vain kysyä kauniisti? Clusta-valaisin on a) hieno ja b) halpa.

Uten. Silo 1 saa odotella kevään korvalle, ehkä, mutta Tolix ja perus-PS saavat kalppia meille seuraavana palkkapäivänä. Harkitsen myös lottoamista. Mitäpä sitä muutakaan kevään kaikki viikonvaihteet yksinhuoltaja-keikkaleskenä viettävä tekisi...? Vinkkejä?

Onneksi muistin!

Viime visiitistäni Urban Outfittersin verkkokauppaan on kuukausia. Muistin sen olemassaolon uuden Living etc:n myötä [joka esitteli sairaan siistin kuppipatsaskorutelineen (katsastakaa kuvaa lehdestä, passeli termi ei tule pääkoppaani), jota ei sivuilta löydy ja jonka takia voisin vaikka reissata Lontooseen].

Putiikista löytyi paitsi kiehtovia kodinkoristajia myös hiton hienoja vaattehia. Tykkäisin esimerkiksi tästä viskoosi-villatakista. En vain osaa päättää, tahtoisinko mustan vaiko harmaan. Jälkimmäinen kyllä korostaisi komeaa leikkausta.

Kummanko puolelle te kallistutte?

Sohvia, sohvia

Huonekaluhankintamme ovat olleet viime vuoden aikana sohvia. Niitä on ostettu kaksin kappalein. Ensimmäinen löytyi Huuto.netistä muutamalla kympillä, mutta musta verhoilu maksoi muutaman satasen. Sitten sohva mätäni kattoikkunasta saavikaupalla sataneen veden myötä. Toisen hankimme Ikeasta. Lillberg-vuodesohva silittelee silmiäni, mutta meikäläisen on myönnettävä, että kangassohva ei passaa perheeseemme. Se on kaiken aikaa sapuskassa, koirankarvoissa tai tassuissa kulkeutuneissa kurakököissä. En kertakaikkisesti tiedä, miten muut samansorttisessa tilanteessa olevat säilövät sohvansa katsantakelpoisena. Jonkun sanoin kyse on periaatteesta, mutta pah. Sohvanpäällisiä pari kolme kertaa viikossa pesevänä paiskaan periaatteilla vesilintua.

Että kaipa tästä on kalpittava nahkasohvakaupoille. Koska maailman mustat 1960-luvun sohvat ovat loppuneet, kääntynen ei-Kroisoksena Ikean puoleen. Stockholm-sarjan tummanruskea sohva saa kelvata. Vai osaisitteko vinkata muista vaihtoehdoista?

P.S. Enempi huomenna, mina vänner. Kiitos kotiimme saapuneen netin.

Tarttis saada jotakin

Ystävät kalliit, suokaa anteeksi verkkaisa kirjoitustahtini. Kökin vielä yhden yön verran Tukholmassa, sitten kohti Helsinkiä ja väliaikaismajoitustamme. Meikäläisten ja vuokranantajan (!) kohtalaiseksi yllätykseksi asuntomme ei ollutkaan valmis. Sieltä puuttui kylpyhuone. Oho. Onneksi saimme samasta pytingistä toisen kodon, jossa majailemme kuun viime päiville. Sitten muutamme taas.

Koska muuttaminen on kaukana mieluisana pitämästäni puuhasta, haaveilen hankinnoista: kalusteista, sisusteista, kengistä... Mutta en ole tehnyt ostoksen ostosta. Ehkäpä helmikuussa, kun kaikki on toivomani mukaan kondiksessa. Jos Töölön-koti tykkää Jonas Bolinin Livistä, se saa sellaisen. Mutta sitäpä ei tiedä vielä, koska kotia täytyy kuulostella kotva jos toinenkin. 

Vuonna 1997 suunniteltu tyllivalaisin sotii kaikkia sisustustapojani vastaan (tai no, onhan se valkoinen ja onhan siinä musta johto), mutta se on kaivanut kolon aivokuoreeni. Esimerkiksi patinoituneen puun kanssa se lyö kriittisenkin kodinhengettären ällikällä. Harmillista vain, että tulevassa kodissamme ei ole hopeiseksi patinoitunutta puuta. Siellä on valkeat kiviseinät, lakattu lautalattia ja suuret ikkunat. Ja harvinaisen ruma keittiö. Lupaan kuvata.

Mutta kertokaahan te, tykkäättekö Livistä (joka muuten maksaa noin 500 euroa ja jota en todellakaan osta vaan jonka pykään itse johdosta ja muutamasta metristä valkoista tylliä). 

Dagmarin Kaunis Kesä

Jassoo. Kevät tietää housujen ja neuleiden muodossa köyhtynyttä lompsaa. Syytän siitä Dagmarin kesäkokoelmaa. Arvostan juuri tällaisia sekä arkeen että pyhään passeleita pukimia. Kelpuuttaisitteko te kaappiinne?

Ekologiset & eettiset Vejat

Virtuaalikohtasin Vejat ensi kerran kolmisen vuotta sitten, kun kirjoitin Aamulehteen ekologisesta muodista. Näin ne vasta viikonvaihteessa lähietäisyydeltä, kun piipahdin Gamla Stanin Ekovaruhusetissa (ystävät kalliit, käykää siellä, kun kiertelette Tukholman katuja – siellä jos jossakin saa tuta, että ekologiset vaatteet voivat olla vähäeleisesti kauniita). Täydelliset tennarit! Veja Volley -pari puhuttelee 1970-luvulla syntynyttä, vanhempiensa lenkkikenkiä katsellutta ja itsekin samantapaisissa sinisissä Nikeissä (olivat muuten kivikovat!) juossutta allekirjoittanutta.

Kahden ranskalaisjannun ekotossut valmistetaan brasilialaisessa Reilun kaupan -yhteisössä. Pisteet ja papukaijamerkit myös pettämättömästä tyylistä. Joulupukki hyvä, jos sinä et tuo tullessasi tällaisia, ostan ne itse.

Kaksin kappalein keittiöpyyhkeitä

Lontoolaisen Lisa Jones Studion ekologiset keittiöpyyhkeet löytyivät Unkaista. Voi hyvää päivää, miten söpöisiä pöllöjä! Eikä ole keltaisessa kaupunkikuvassakaan sijaa valittelulle. Joululahjon itseäni.

Puudelia puseroon

Below Outletissa on Velour-viikonloppu. Putiikki on ollut auki jo tämän päivän, mutta toivon, että kuvan puudelipaitoja on jäljellä huomennakin. En ole printtipaitojen ystävä, mutta puudelin kohdalla teen poikkeuksen. Taidan kärsiä kohtalaisesta Heimo-ikävästä (Heimo on meikäläisten vielä Suomessa asustava villakoira)... 

Kuva: Below Outletin blogi

Nuoli sydämessäni

Finnish Design Shopista löytää koko ajan kaikenmoista. Eilisiltana sain nuolesta sydämeeni. Design House Stockholmin (taas, mutta minkäs teet, kun pulju pursuaa toinen toistaan tyylikkäämpiä tavaroita) Arrow-naulakko kruunaa valkoisen, simppelisti sisustetun eteisen. Nuolet ovat sitä myöten komeita, että en tohtisi peittää niitä omilla pompillani, mutta vieraat voisivat niihin takkinsa ripustaa. Kai se on suunnattava kaupoille...

Tykkäättekö te?

Arka ja pikku Ahvenanmaa

Ruotsalaisen Stolabin massiivikoivutuolit ovat kiehtoneet kodinsisustajia sadan vuoden verran. Meikäläiselle kelpaisivat koko lailla kaikki smoolantilaistehtaan tuolit, mutta suosikkini ovat Arka ja Lilla Åland -keinutuoli. Mustina, tietenkin.

Totta puhuakseni en tiedä, miten kestän ilman Arkaa. Se on kiilannut kalustehankintalistani kärkeen... Seuraavan kodin on syytä olla oikeanlainen – olipa se sitten vuokra-asunto taikka "oma".

En muista, olenko kertonut kotikaupunkimme hintatasosta, mutta esimerkiksi Vasastanissa noin 45-neliöisestä kaksiosta saa pulittaa 250 000–300 000 euroa. Luojan kiitos Ruotsissa ei suhtauduta lainanlyhentämiseen samanlaisella innolla kuin Suomessa. Pienehkön (lue: saakelin suuren) pulman asunnonostossa muodostaa silti se seikka, että pankit vaativat miltei poikkeuksetta kymmenen prosentin käsirahan. Ei ole, ei... Mutta katsellaan, katsellaan.

Kertokaapa kuitenkin, kolahtaako Stolab-kaksikko teihin. 

Tekniikan ihmelapsi

Tietyt tekniset kojeet kiinnostavat myös meikäläistä. Ne ovat tosin laskettavissa viidellä sormella. Rakastan järjestelmäkameroita ja Apple-perhettä. Kotimme omenainen katras kasvaa seuraavaksi iPod nanolla. Vanha on totisesti vanha, se ensimmäinen iPod vuosien takaa. Ja shufflella ei voi kuvata videota – kuten uudella nanolla! Olin harvinaisen haltioissani, kun kokeilin sellaista tänään.

Selittelin nano-tarvetta itselleni muun muassa sillä, että voin kuvata Sienasta pätkiä mummuille ja vaareille. Ja se jos jokin on hyvä syy. Eikö vain, äiti?

Rahanahne pöllö

Barnvänligt-kauppa piristää kummasti päivää. Leluilla lienee sellainen vaikutus.

Huusholliimme saa liihotella kolikkoja pistelevä pöllö. Moisen myötä säästäminenkin on mukavampaa. Pöllöjä saa muuten myös mustina ja limenvihreinä.

Poikkeuksellisesti punaista

Ikean punainen PS Såga -tuoli on pomppinut silmilleni sieltä täältä, muun muassa omasta lehdestämme. Pidän siitä – suureksi yllätyksekseni (punainen ei lukeudu lempivärieni TOP miljoonaan). Olen sijoittanut sen tulevan kotimme eteiseen, sillä ehdolla, että siellä on valkoinen puulattia.

Törmäsin samaiseen tuoliin myös harmaana. Se ei sykähdyttänyt samanmoisesti kuin punainen, mutta voisin silti lyödä vetoa, että harmaa se sieltä kotiin kannetaan. Punainen puskee sisun kaulaan, kuitenkin... Odotan itsekin jännityksellä. 

Ranskis rintaan

Näin Weekdayn ranskanbulldoggipaidan pari kuukautta sitten mutta jätin ostamatta. Se on kummitellut silloin tällöin kupolissani, mutta eilen päätin, että paita on saatava – kiitos kotitalomme kahdeksanviikkoisen ranskiksenpennun, jota pääsin paijaamaan eilen.

Ja hei, tuossa paidassa lukee Spot! 

Korvat jäässä

Toissayönä taisi olla pakkasta. Nurmi oli kuurassa, kun köpsin kahdeksan maissa metrolle. Pipalle olisi ollut tarvetta (siitäkin syystä, että tukkani on parin sentin juurikasvuineen kaamea). Dagmarin raitainen Lollo Lipstick ratkaisisi ongelmani: merinovillaa, mohairia, villaa ja pari prosenttia polyamidia sisältävässä pipassa eivät korvat palelisi. Lompsaa sen sijaan saattaisi kylmätä...

Ehkäpä mä otan vain mallia ja neulon samanmoisen itse. Stay tuned.

Kuva: Grandpa

Herkkää hiilenharmaata

Kirjoitin vasta, että kaipaan mustan nahan ja niittien sijaan jotakin muuta. Joudun syömään sanani, melkein. Filippa K:n ohut, harmaa takki on taivaasta. Juuri sopivasti kepeä syksyn koleahkoihin aamuihin, jotka muuttuvat hetkessä helteisiksi.

Rotsia saa myös ruskeana. Kaunis sekin, mutta ei mua. Harmaata sen sijaan tahdon sovittaa huomenna. Ihan vaikka siitä ilosta, että sain vakituisen työpaikan ja jään pienen perheeni kanssa Tukholmaan, ties vaikka vuosiksi. Tuntuu kummalliselta ja jännittävältä, se, että luomme tästä eteenpäin elämäämme toisessa maassa ilman isovanhempia ja ystäviä.

Kuvittelin joskus, että lapsen myötä elämä loppuu, jämähtää paikoilleen. Paskanmarjat. Maailma on yhtä lailla auki äideille ja isillekin.