Lapinlintu

Sanna Annukan uusi Lapinlintu on komea, veikeäkin. Se yhdistelee taiten värejä, jotka eivät lukeudu suosikkeihini, mutta jotka inspiroivat yhdessä niin paljon, että hahmottelin heti uuden hommelin kirjaani.

Meidän Sanna Annukka -taulumme eivät ole olleet ehtineet seinälle vuoteen. Korjaan asian heti. Ja sitten lähden sinne mökille, jos jaksan nousta tältä sohvalta. Tekisi mieli kiskaista villasukat koipiin, keittää teetä ja vain neuloa. Unohtaa tiskit keittiöön ja petaamaton sänky yläkertaan.

Sanna Annukka has some new prints in her shop. My favorite is Lapinlintu, the combination of colors is inspiring. 

Viikko? Kaksi?

Voisivat kuvat eiliseltäkin olla mutta eivät ole. Otin ne viikko tai kaksi sitten, yhtenä perjantaina, palaverin päälle. Salaattia suomalais-kreikkalaisittain, pullollinen viiniä, toinen sitruuna-minttuvettä. Ja pari keskeneräistä neuletta: Elinan omasta tulee takki, meikäläisen paita. Kirjaan, joka on ollut telakalla viitisen viikkoa mutta joka etenee taas, kun käsi alkaa olla kunnossa. Eihän se nouse mutta toimii muuten.

Hyvää juhannusta teille. Koska nukuin eilisen kotona, suuntaan tänään mökille ja taidan jatkaa uniani siellä. Viikot ovat kolmen työn kanssa sitä myöten kiireisiä, että vapaalla väsyttää. Hyvä, jos jaksan jalkapalloa katsella. (Vitsi.)

A few random pics, taken a week or two ago. Been busy lately, doing three jobs at the same time, all the spare time is for sleep. And eat. And football.

Suuntana Satakunta

Kaksi työtä, no oikeastaan kolme, jos kirjanteko lasketaan sellaiseksi, vie kaiken ajan – etenkin nyt, kun Kerä alkaa konkretisoitua. Ensimmäiset isot tilaukset ovat sisässä, kohta matkaamme langanhakuun Norjaan ja sitten aloittelemme remonttia. Näillä näkymin avaamme heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta lupaan ja vannon tiedottaa. Luvassahan on totta maar juhlallisuuksia!

Ajelimme lauantaina Raumalle. Suuntamme oli oikeammin Säkylä ja siellä asustava karitsakvartetti, mutta koska emme olleet aiemmin Raumaa nähneet, hurahutimme sinne naisissa.

Emme tienneet Raumasta mitään muuta kuin että siellä sijaitsee Busstop Clothing, maanmainio vaatekauppa. Pitivät sitten huhut paikkaansa: liike oli kertakaikkisen mahtava paikka, olisin aivan valehtelematta kelpuuttanut komeroihini 90 prosenttia kaupan valikoimasta ja se on kaltaiselleni krantulle paljon, se. Oli Samujia ja oli R/H:ta ja oli Month of Sundaysia ja Swedish Hasbeensia ja Mini Rodinia ja vaikka mitä.

Ja ystävien tuotoksia: Kanelimaan julisteita ja kortteja ja RK Designin leikkuulautoja.

Ostin lopulta pipon Sienalle ja kaulurin itselleni. Sinisen. Olen kai muovautumassa muuksi ihmiseksi, smurffiksi?

Mutta se Satakunnan-reissun todellinen syy, se oli siis tämä.

Spent a rainy Saturday in Rauma. I had no idea of the coastal city, except for the fact it had nice wooden houses and a good lifestyle shop, Busstop Clothing. And yes, it was really something else. The best collection ever, all my favorite brands together! (I for instance saw a pair of Hope shoes I couldn't live without. Or yes, I could and had to, but until next time and a bigger wallet.) It was nice to see my friends' products there as well – I'm proud of you H-R and Riikka! But the actual reason we drove to western Finland was this. A quartet of little lambs. We are going to make our own yarn of those cuties.

Home Bazaar

Ikävöin Espoon Kurttilassa asuvaa ystävääni. Piti matkaamani sinne tänään, mutta toisin kävi. Keuhkoja kuristava allergia, painovalmiutta venaileva lehti ja kohta avattava Kerä käskyttivät kotiin. Terveisiä peiton alta, väsyttää.

Mutta jos olisin matkannut Kurttilaan, olisin käväissyt samalla reissulla Tuomaisen Ulin ja Jepen Home Bazaarissa. Pariskunta ihana valitsee kotipuotiinsa vain ihania tuotteita, vanhaa ja uutta, vähän 1950-lukua, rouheita luonnonmateriaaleja ja tuliaisia Afrikasta. Ja keramiikkaa, rakua ja tavallista – vai voiko sitä sanoa tavalliseksi, sitä ei-rakua? ;-)

Home Bazaarilla on verkkokauppakin. Onneksi. Meikäläinen saattaisi tarvita esimerkiksi edellä kuvattuja asioita. Ja noista keraamisista kupeista olen juonut ystäväni luona kahvia. Parempaa sormituntumaa ei olekaan. Että niitä nyt ainakin – aamusufeesiepolle.

Home Bazaar is a Finnish webshop concentrating on carefully chosen items, both vintage and new. There's an ecological aspect as well. I totally and utterly appreciate the work Uli and Jeppe, the owners, have done. A dream come true!

Sormet saveen

Keramiikka on yksi parhaista tietämistäni asioista. Haluaisin mennä savikurssille, kokeilla sitä rakutouhuakin. Että keramiikkakurssille syksyllä. Kertokaapa, tamperelaiset, minne täällä kannattaisi suunnata. Vai tahtoisiko joku taitaja opettaa meikäläistä kädestä pitäen? Olen kiltti, kuuliainen ja ahkera.

Japanilaisen Analogue Life -kaupan sivut ovat taivaani, jonne sukellan sunnuntaisin, kun kaipaan jotakin kaunista. Asioita, jotka tasoittavat sydämensykkeeni. Jotkut ne vain osaavat. Ja japanilainen, vähänlainen estetiikka, se vasta meikäläiseen vetoaakin. Antaa esineiden puhua puolestaan, miksi tunkea kuva täyteen kaikkea muuta?

Ja muistinpa juuri kertakaikkisen ihanan, kotimaisen verkkokaupan, josta saa yhtä lailla kaunista keramiikkaa. Siitä lisää illemmalla. Nyt suuntaan kukkapöytäostoksille (!) ja maalikauppaan: olohuone saa tänään pienesti uutta.

Ceramics. Something I adore and want to learn to make. Even a small clay pot. Like I did while in play school. Too bad is was like 30 years ago. Japanese Analogue Life has the most beautiful selection of all kinds of things. They surely know how to keep the selection together. And how to style the pictures.

Yllätyksiä

Sitä jumahtaa helposti johonkin merkkiin. Vaatteissa olen toivoton ja suosin ruotsalaista, en kuitenkaan HenkkaMaukkaa enkä oikein COSiakaan, mutta minkäs teet, kun tyypit tuuttavat mallisto toisensa perään pirtaani passeleita kuteita. Ja ai niin, onhan meikäläiselle yksi suomalainenkin luottomerkki, Vainio.Seitsonen. Hankin juuri uudet Headache Pantsit, koska kulutin vanhat käyttökelvottomiksi.

Sama jumitus pätee myös sisustamiseen. Ideat löytyvät muutamasta blogista ja jokusesta lehdestä: niiden ulkopuolelle tulee kurkistettua valitettavan harvoin. Päädyin taas muutaman mutkan kautta vanhan työnantajani, Maalaisunelma-lehden, leipiin ja muistin merkkejä, joita olen pitänyt pelkästään romuromanttisina – ja aivan turhaan. Esimerkiksi tanskalaisen Madam Stoltzin tuotteet sykäyttävät ja kunnolla. Ilmavaa, karun kaunista meininkiä ilman krumeluureja.


I think I'm too fixed with certain interior magazines and with products they present. It's always String, Hay, Muuto and so on. But there are plenty of others that deserve a good like. One of these is Danish Madam Stoltz. I love the roughh edge in these products. Simple but not plain.

Jälleenkohtaaminen

Kamera on materia-aarteeni numero 1. Se on pysynyt laukussani kolme viikkoa ja yhden päivän. Olen kyllä kuvannut, puhelimella ja yhdellä kädellä, mutta Instagram kuohuu jo korvistani pihalle. Vaikka se vallan käypä äppi onkin.

Käsi kuitenkin toipuu ja on päivä päivältä parempi. Ei se nouse, mutta saan sentään paidan päälleni. Ja ponnarin vasemmalle takaraivolle. Piilottelin eilen kampaajaltani kaupassa, tahdoin välttää hänet mielipahalta. Sen verran kammottava on yksikätisen kuontalo.

Mutta tänään sain kyllikseni ja kaivoin kameran esille. Tuin sitä polviini ja kuvasin pari otosta uudesta paidastani, jota en ole edes sovittanut. En viitsi, koska se kysyy vartin. Bric-a-Bracin vaatteet löytyivät uusimman Maalaisunelman muotijutusta. Ei tämä paita, mutta kymmenkunta ihanuutta kuitenkin. Sinipilkkusilkkipaita näyttää ainakin ajatuksen tasolla hyvältä mustien, vajaamittaisten herrainhousujen kanssa. Totuushan voi olla jotakin aivan muuta, mutta eläkäämme toivossa.

Bought a silk shirt from Bric-a-Brac. It took only two days to get to Finland. And the way they had packed it. I love the fact webshops give a little extra – in the form of packing. It's not a big sacrifice but it has a huge meaning.