On matkoja, joille tahtoo varata hienon hotellin, jonka sängyn joku petaa joka päivä, vaihtaa uudet lakanatkin. Sellaiset reissut ovat silti harvassa, koska tapaavat olla kalliinpuoleisia. Ja koska meikäläinen on tätä nykyä köyhä kirjailija ja kohta kauppiaskin, pompöösit hotellit saavat odotella parempia aikoja. Osingonjakoa odotellessa... ;-) (Vaikka eipä se yrityskään ole vielä pystyssä.)
Mutta on myös matkoja, joilla tahtoo viettää tovin kuin paikallinen: omassa kodissa. Vuokrasimme ensi kerran kodin pari kesää sitten, kun kävimme Toscanassa. Teimme saman parin viikon takaisella Rooman-reissullamme.
Vanha, viehättävä ja valontäyteinen kaksio löytyi Montista, joka on kävelymatkan päässä Colosseumista ja muista mahtavuuksista, jotka toki kävimme katsomassa mutta jotka eivät totisesti tehneet Roomasta sitä kaunista kaupunkia, johon rakastuin päätä pahkaa. Rooman parasta antia ovat vanhat, rapatut kivitalot, kuluneet, kellertävät ja kertomustentäyteiset. Sellaiset, kuin vaikkapa oma majapaikkamme, jonka sisäpihalla seisoi spraymaalattu Francesco Totti.
Montin kaupunginosa on vähän kuin Helsingin Kallio: luovien ihmisten täyttämä, energinen ja erilainen. Sen kapeilla kaduilla sekoittuvat sopivasti American Apparellit ja viehättävät vintagekaupat, joista yhteen jätin kiiltävät valkoiset Martensit, juuri sopivan kokoiset ja vain 35 euron hintaiset. Harmittaa hitusen.
Mutta se koti. Siitäkin huolimatta, että silloin tällöin suihku suolsi vain jääkylmää vettä, se oli jotakin täydellisen turvallista, sellaista, jonne teki mieli palata päivän päätteeksi neulomaan ja vain vanumaan sohvalla.
Spent a long weekend in Rome a couple of weeks ago. I've never been there before but I will surely go there again, next time in the autumn, to take pictures to my book. We stayed in Monti, a creavive, energetic and kind of youthful bit of Rome. Rented a nice place with our friends. I so miss the spring there. We got 10 centimeters of snow last night. Great...
lauantai 31. maaliskuuta 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Silkkipaita
Lupaan kirjoittaa Roomasta kohta, kunhan löydän tunnin toista itselleni. Tai käynnistyn (nimim. "Kenties kolme tuntia valveilla eilen"). Kerron teille muun muassa montilaisesta kolmiostamme, jonne majoituimme ja jonka jääkylmä suihkukaan ei vähentänyt sen viehätystä.
Mutta sitä odotellessa totean tarvitsevani paitoja. Voisin aloittaa vaikkapa Filippa K:n silkkisestä kauluspaidasta, jos joku vain silittelisi sitä puolestani. Pitäisin sitä mustien pillien kanssa, ainakin. Ja korkokenkien.
Jos kevät sujuu suunnitelmien mukaan, työskentelen tulevaisuudessa villasukissa ja korollisissa kengissä, toki säällisten vaatteiden kera. Ja ystävän rakkaan.
I'm trying to find a moment to write about out trip to Rome. Want to share some pictures of our apartment, of inspiring walls, of dogs I fell in love with. In the meanwhile some thoughts of blouses. I'm in a desperate need of a silk blouse, for example this by Filippa K. But who's going to iron it? Hate that job.
Mutta sitä odotellessa totean tarvitsevani paitoja. Voisin aloittaa vaikkapa Filippa K:n silkkisestä kauluspaidasta, jos joku vain silittelisi sitä puolestani. Pitäisin sitä mustien pillien kanssa, ainakin. Ja korkokenkien.
Jos kevät sujuu suunnitelmien mukaan, työskentelen tulevaisuudessa villasukissa ja korollisissa kengissä, toki säällisten vaatteiden kera. Ja ystävän rakkaan.
I'm trying to find a moment to write about out trip to Rome. Want to share some pictures of our apartment, of inspiring walls, of dogs I fell in love with. In the meanwhile some thoughts of blouses. I'm in a desperate need of a silk blouse, for example this by Filippa K. But who's going to iron it? Hate that job.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Orava ja makkara
Tihrustan itkua taidenäyttelyissä ja jalkapallo-otteluissa. En kaikissa, mutta valokuvilla on tapana kuristaa kyynelkanaviani. Ja Ateneumin peruskokoelmalla. Mutta ei kotimaisella jalkapallolla.
Kanelimaan Hanna-Riikan taide koskettaa jotakin syvyyttä minussa. Olen kai kertonut aiemminkin. Siksi vielä toistaiseksi seinäämme nojaava taulu, Orava ja makkara, on paras ostokseni miesmuistiin. Se myös muistuttaa, mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu, muistuttaa tulevaisuudessakin, kun asiat ovat eri tavalla, eivät välttämättä paremmin, mutta selkeämpiä.
Orava ja makkara on vähän kuin yksi tatuoinneistani. Joku kirjoitti juuri jossakin blogissa, sormi pystyssä, miten monet vielä katuvat tatuointejaan. Ehkä. En minäkään jokaista kuvaani rakasta mutta enpä antaisi poiskaan. Ne muistuttavat tapahtumista, joiden takia minusta tuli minä. Niin varmasti monella muullakin.
Kanelimaan Hanna-Riikan taide koskettaa jotakin syvyyttä minussa. Olen kai kertonut aiemminkin. Siksi vielä toistaiseksi seinäämme nojaava taulu, Orava ja makkara, on paras ostokseni miesmuistiin. Se myös muistuttaa, mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu, muistuttaa tulevaisuudessakin, kun asiat ovat eri tavalla, eivät välttämättä paremmin, mutta selkeämpiä.
Orava ja makkara on vähän kuin yksi tatuoinneistani. Joku kirjoitti juuri jossakin blogissa, sormi pystyssä, miten monet vielä katuvat tatuointejaan. Ehkä. En minäkään jokaista kuvaani rakasta mutta enpä antaisi poiskaan. Ne muistuttavat tapahtumista, joiden takia minusta tuli minä. Niin varmasti monella muullakin.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Kirkkaasti baari-illan edelle
Lauantai-ilta Roomassa. Oivallinen illallinen, lasi valkoviiniä ja kilometri kaksi kohti kotia, kutimen luo. Valmistakin tuli ja täytettä kirjani sivuille. Ensi kuussa kuvataan.
Making things to my book. Little by little.
Making things to my book. Little by little.
Sopivasti sävyjä
Roomassa oli kevät, oikeastaan kesä. Aurinko antoi parastaan, ja elohopea kipusi kepeästi kahteenkymppiin. Viikonvaihde oli liian lyhyt: täydellisen pistaasijäätelön makukin meinasi kaikota mielestä, kun tuulilasiin alkoi lentää kotimatkalla loskaa. Kuviakin on (ei rännästä), laitan, kun kerkiän purkamaan ne kamerastani.
Sillä välin vähän valkoista, puuteroitua roosaa, mudanharmaata ja minttua. Tänään selviää, tuleeko meistä sen puutalon asukkeja. Jos tulee, painan mieleeni muutaman sävyn Bolig Magasinetin tanskalaiskodista ja alan suunnitella kaksiomme kauppaamista. Ja maalaan peilin kehykset keltaisiksi.
(Koti löytyi The Style Files -blogista.)
An inspiring Danish home is featured in the latest issue of Bolig Magasinet. Found it via The Style Files. And now I'm off to do some painting: love that yellow mirror!
Sillä välin vähän valkoista, puuteroitua roosaa, mudanharmaata ja minttua. Tänään selviää, tuleeko meistä sen puutalon asukkeja. Jos tulee, painan mieleeni muutaman sävyn Bolig Magasinetin tanskalaiskodista ja alan suunnitella kaksiomme kauppaamista. Ja maalaan peilin kehykset keltaisiksi.
(Koti löytyi The Style Files -blogista.)
An inspiring Danish home is featured in the latest issue of Bolig Magasinet. Found it via The Style Files. And now I'm off to do some painting: love that yellow mirror!
torstai 15. maaliskuuta 2012
Valkoisen maalin vaarallinen kutsu
Tänään tasapainottelen taas maalipurkkien ja pelkkien fiikuksien välillä. Kiitokset valkovimmasta kuuluvat Dwellissä esitellylle tanskalaiskodille, jonka French By Design -blogi syötti päivällä silmämunilleni. Ai avaruutta, mä sanon ja suljen silmäni, jotta jaksan hurahuttaa viideltä Helsingin kautta Roomaan.
I have been thinking a completely white apartment since afternoon – thanks to French By Design. This Danish house has been shooted to Dwell. Well picked.
Tunnisteet:
homes,
inspiraatio,
inspiration,
interiors,
sisustus
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Punkaliven Pölkyt
Taisin törmätä Punkaliveen ensi kerran pari kevättä sitten Milanon kalustemessuilla. Kotimaisella, vuonna 2009 perustetulla yrityksellä oli siellä oma paviljonki. Propsit panostuksesta. (Ja voi hyvä sylvi sentään, miten mainiota olisi matkata tänäkin vuonna Milanoon. Revin edellisistä messuista kokonaisen vuoden verran ideoita, oli siis suureellisesti inspiroiva tapahtuma, josta matkasin monen mutkan kautta kotiin: junalla Sveitsin kautta Saksaan, Saksasta auton kyytiin ja kohti Via Balticaa, Tallinnaa ja lopulta Helsinkiä). Se oli se vuosi, kun islantilainen tulivuori sotki maailman lentoliikenteen.
Blogistania-ohjelman toimittaja-Viivi lähetti meikäläiselle viime viikolla sähköpostia: "Kato, miten kivoja!" Ja minähän katoin. Viivin kuvassa oli värikäs kasa Punkaliven Pölkky-penkkejä, jotka suorittavat samalla säilyttimen virkaa. Asettelisin näitä rivillisen eteiseen ja toisen olohuoneeseen. Jälkimmäiseen laittaisin kaikki lankani. Ja kun iskisi ikävä, toivoton tai muuten vain epämukava hetki, nostaisin Pölkyn kannen ja upottaisin käteni alpakka-, merino- ja muiden villojen sekaan, sulkisin silmäni ja suunnittelisin pipon. (Jos joku tietää jonkin ohuen, kevyen ja sinapinkeltaisen alpakkalangan, vinkkaa ihmeessä! Kirjani on tupsun tarpeessa.)
Punkalive's Pölkky stool stores stuff as well. I love it when things combine beauty and practicality.
Blogistania-ohjelman toimittaja-Viivi lähetti meikäläiselle viime viikolla sähköpostia: "Kato, miten kivoja!" Ja minähän katoin. Viivin kuvassa oli värikäs kasa Punkaliven Pölkky-penkkejä, jotka suorittavat samalla säilyttimen virkaa. Asettelisin näitä rivillisen eteiseen ja toisen olohuoneeseen. Jälkimmäiseen laittaisin kaikki lankani. Ja kun iskisi ikävä, toivoton tai muuten vain epämukava hetki, nostaisin Pölkyn kannen ja upottaisin käteni alpakka-, merino- ja muiden villojen sekaan, sulkisin silmäni ja suunnittelisin pipon. (Jos joku tietää jonkin ohuen, kevyen ja sinapinkeltaisen alpakkalangan, vinkkaa ihmeessä! Kirjani on tupsun tarpeessa.)
Punkalive's Pölkky stool stores stuff as well. I love it when things combine beauty and practicality.
Tunnisteet:
inspiraatio,
inspiration,
storing,
säilytys
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Työpiste
String-työpiste pääsi joulun alla seinälle, ehti pötköttää pahvilaatikoissa eteisessä kuukausia. Koetin muistella, onko joku joskus istahtanut pöydän äärelle työskentelemään. En usko, eikä se olisi oikeastaan mahdollistakaan, koska paikka on oiva laskutaso kaikelle. Kasasta löytyvät lehdet, vaatteet, laskut, kamerat, laturit, puikot, lankakerät...
Oiva säilytinkin se on: kaapit kätkevät laskut, vakuutukset ja muut tärkeinä pidetyt, ja laatikot, ne säilövät kaiken aurinkolaseista tiikerisalvaan, jota hinkkasin äsken rintaani, jota rienaa jokin virus. Yskä kuin kaksi Nortti-askia päivässä polttavalla.
Naamalaatikot ovat Kanelimaan Hanna-Riikan käsialaa, päivieni piristäjiä. Ja siitä superpiristäjästä á la H-R lupaan paljastaa pian nurkan.
This String System stands in our living room. I've been trying to remember, have someone actually worked by that table... Probably not, since it's usually covered with clothes, cameras, magazines... But still, gotta love that thing. So light, so beautiful and yes, practical. If I had the biggest wallet in the world, our apartment would be filled with all kinds of String shelves.
Oiva säilytinkin se on: kaapit kätkevät laskut, vakuutukset ja muut tärkeinä pidetyt, ja laatikot, ne säilövät kaiken aurinkolaseista tiikerisalvaan, jota hinkkasin äsken rintaani, jota rienaa jokin virus. Yskä kuin kaksi Nortti-askia päivässä polttavalla.
Naamalaatikot ovat Kanelimaan Hanna-Riikan käsialaa, päivieni piristäjiä. Ja siitä superpiristäjästä á la H-R lupaan paljastaa pian nurkan.
This String System stands in our living room. I've been trying to remember, have someone actually worked by that table... Probably not, since it's usually covered with clothes, cameras, magazines... But still, gotta love that thing. So light, so beautiful and yes, practical. If I had the biggest wallet in the world, our apartment would be filled with all kinds of String shelves.
Tunnisteet:
home,
home office,
storing,
working space
Jonglöörit & harlekiinit
Onko teillä ihmisiä, joita ette ole koskaan tavanneet mutta joita kutsutte ystäviksenne?
Tutustuin Annuun ja Liinuun ensi kerran vuonna 2007, kun kirjoitin heistä artikkelin Aamulehteen. En edes muista, miten hoitelimme yhteydenpidon, puhelimitse taikka sähköpostitse... Kuopioon en kuitenkaan junaillut jutuntekoon.
Seuraavasti "tapasimme", kun työskentelin Tukholmassa Maalaisunelma- ja Toivekoti & Puutarha -lehdissä. Annu ja Liinu kokosivat kumpaiseenkin palstoja ja kirjoittivat kotijuttuja. Ja tuolloin meistä tuli ystäviä, vaikkakin vain virtuaalisesti. Sitten siirryin Talon & Kodin kautta Kotivinkkiin, jonne Liinu teki ja tekee vieläkin juttuja.
Yhteydenpitomme on säilynyt kaiken aikaa – paikanvaihdoksistani viis. Sähköposti silloin, toinen tällöin, tykkäyksiä ja tuumailuja Facebookissa.
Kun Liinu jokin aika sitten lähetti kuvia tekemistään koruista, olin pudota palliltani (olisin pudonnut, jos en olisi istunut takalisto tukevasti sohvalla): nahanpalasista tehdyt kaulakorut olivat kekseliäitä ja kauniita kaikessa yksinkertaisuudessaan, juuri sellaisia, joita pukisin – ja monia – mustien mekkojeni pareiksi. Siis niin kuin täydellisiä!
Käykääpä kurkkaamassa, Liinun blogissa, Modernissa mummolassa, on nyt koruaiheinen arvonta! Ja kohta kaikki jonglöörit ja harlekiinit päätyvät Liinun kauppaan (ja sitä kautta meikäläisen kaulaan, mekon ja ruskeiden vanhojen Swedish Hasbeens -korkkareiden pariksi). Keväinen jumitusasuni onkin sitten siinä. Tuskinpa luovun siitä kesälläkään...
One of my friends started to make necklaces of leather. I am deeply in love with those round ones. Take a better look at Moderni Mummola, there's a giveway going on!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Pontta perjantaiksi
Poimin aamulla Facebookista, kaverin seinältä. Ajatus matkasi mukana koko päivän ja piti paikkansa. Taitaa mahtua monen muunkin elämään hetkiä, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa.
P.S. Tiedä sitten, oliko Shawn'n sanoman ansiota, mutta aika mitättömältä ovat tuntuneet nuo noin 19 koiranripulia, jotka olen tänään siivonnut. Koirakin on tullut pestyä jo kolmasti.
The thought of the day, which made my day.
P.S. Tiedä sitten, oliko Shawn'n sanoman ansiota, mutta aika mitättömältä ovat tuntuneet nuo noin 19 koiranripulia, jotka olen tänään siivonnut. Koirakin on tullut pestyä jo kolmasti.
The thought of the day, which made my day.
Tunnisteet:
this 'n that
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Satunnainen sipuli ja seitsemän muuta
Ruusuliisa pyysi kertomaan seitsemän satunnaisuutta. Kiitos kaunis, ilahdutit – taas.
1. Puhuin Sienan kanssa viime viikonloppuna kynsistä, en muista, miksi. Häntä nauratti, kun kuuli, että valkosipulillakin on kynsiä.
2. Rakastan kirjani tekemistä. Rakastan myös sitä polkua, jolle olen poikennut ja joka taitaa kuljettaa minut johonkin aivan muualle. Käsitöiden pariin kuitenkin.
3. Istun nyt junassa. Palaveroin päivällä Helsingissä kahden ihanan ja innovatiivisen ihmisen kanssa. Toisella heistä oli syntymäpäivä.
4. Samaisessa palaverissa opin, että Pirkka-sarjaan kuuluu gourmetjäätelöitä. Kinuskia ja keksiä yhdistelevä maistuu taivaalta.
5. Olen vakava, hauskakin. Ja rohkea, siis hullunrohkea, etenkin suurissa päätöksissä.
6. Olen kadottanut vuoden varrella ystäviä mutta saanut uusia, tärkeitä ja rakkaita. Haluaisin oppia unohtamaan, ymmärtämään tai sulkemaan korvani. Mutta jotkin asiat ovat sellaisia, että en kykene, en ainakaan vielä.
7. Kuljen ensi viikolla t-paidassa. Vaikka väkisin. Roomassa on melkein 20 astetta lämmintä. Otan silti villalankaa mukaan ja paljon.
1. Puhuin Sienan kanssa viime viikonloppuna kynsistä, en muista, miksi. Häntä nauratti, kun kuuli, että valkosipulillakin on kynsiä.
2. Rakastan kirjani tekemistä. Rakastan myös sitä polkua, jolle olen poikennut ja joka taitaa kuljettaa minut johonkin aivan muualle. Käsitöiden pariin kuitenkin.
3. Istun nyt junassa. Palaveroin päivällä Helsingissä kahden ihanan ja innovatiivisen ihmisen kanssa. Toisella heistä oli syntymäpäivä.
4. Samaisessa palaverissa opin, että Pirkka-sarjaan kuuluu gourmetjäätelöitä. Kinuskia ja keksiä yhdistelevä maistuu taivaalta.
5. Olen vakava, hauskakin. Ja rohkea, siis hullunrohkea, etenkin suurissa päätöksissä.
6. Olen kadottanut vuoden varrella ystäviä mutta saanut uusia, tärkeitä ja rakkaita. Haluaisin oppia unohtamaan, ymmärtämään tai sulkemaan korvani. Mutta jotkin asiat ovat sellaisia, että en kykene, en ainakaan vielä.
7. Kuljen ensi viikolla t-paidassa. Vaikka väkisin. Roomassa on melkein 20 astetta lämmintä. Otan silti villalankaa mukaan ja paljon.
Tunnisteet:
photography,
this 'n that
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Kirjankansia kullekin
Rakastan kirjoja, niiden tuntua, tuoksua ja muotoa. Mutta silti suurin osa opuksistamme elää Clas Ohlsonin muuttolaatikoissa jo kolmatta vuotta. Odottavat ehkäpä kirjahyllyä, koetan selitellä, mutta totta puhuen kaikenlaiset kannet ovat kammottaneet värivammaista minua. Että ihan tolkku lähtisi, jos hyllystä kurkistaisi värikkäitä kirjanselkämyksiä. (Olen niin sen rennon puutalon tarpeessa.)
Kirjat takaisin kotiin -toiveitani kirvoittivat Low Commitment Projects -blogin Self Help -teokset omin käsin väkerrettyine kansineen. Keksin jo kolme miljardia nimeä kuvitteellisille kirjoilleni. Why anyone would like to dress like a troll? Ihan niin kuin esimerkin omaisesti.
Love these self made book covers by Low Commitment Projects. I so know what I'm gonna do with my books and a spare moment. :-)
Kirjat takaisin kotiin -toiveitani kirvoittivat Low Commitment Projects -blogin Self Help -teokset omin käsin väkerrettyine kansineen. Keksin jo kolme miljardia nimeä kuvitteellisille kirjoilleni. Why anyone would like to dress like a troll? Ihan niin kuin esimerkin omaisesti.
Love these self made book covers by Low Commitment Projects. I so know what I'm gonna do with my books and a spare moment. :-)
Tunnisteet:
book,
DIY,
inspiration,
kirjat,
this 'n that
Valkoisia valkoisella
Haluaisin kotiin tujauksen turkoosia, sellaista vaaleaa, vähän minttumaista. Ja keltaista ja ripauksen roosaa.
Ajatukset eivät kuitenkaan ehdi levähtää omaan kotiin, eivät etenkään, koska harkitsemme muuttoa. Omasta vuokralle, kivestä puuhun, vähänlaisesti mummolaan. Olisi vähän kuin oma pihamaakin. En tiedä, mitä tekisimme omallemme, vuokraisimmeko vai myisimmekö... Enkä oikeastaan edes tiedä, olenko puutaloihmisiä, vaikka sellaisesta haaveilenkin. Kun katselen 1930-luvun koruttomia kiviseiniä, suuria ikkunoita ja ikkunalautoja, joilla lemmikkikaksikkomme kuluttaa päivän pitkät (ikkunoita kuolaten ja kuonotellen), tunnen rauhaa. Ja sitten mietin, ottaisinko asiat puutalossa rennommin, kun kaikki olisi muutenkin vähän vinksin vonksin... Jokin osa minussa, iso sellainen, haluaa oppia sietämään sekasortoa. Kun on tässä kevään myötä tullut opeteltua niin monenmoista muutakin asiaa – itsestäni.
Mutta vaihdoin sitten väriläiskien toivossa valkoiseen String-hyllyyn. Ajattelin, että ne turkoosit, mintut ja muut sopivat sille paremmin kuin pähkinäiselle Pocketille. Sitten joskus. Nyt hyllylle päätyi vaneria, vähän tammea, vihreää keramiikkaa, kuolonkielinen kaktus ja muutama valkoinen tavara.
Sain Länna Möbleriltä Muuton valkoisen Closely Separated -vaasin. Se säilöi jo kimpullisen tulppaaneita ja saa suuaukkoonsa vielä satoja kukkasia. Mutkikas maljakko pakottaa katsomaan (ainakin minut): pidän siitä tavasta, jolla valo leikittelee vaasin pinnalla, varjoista ja heijastumista.
Ja pidän myös Pintandwefallin Ninnin tekemästä bambista, veikeästä, valkoisesta koristeesta, joka lievittää salukikuumettani. Älkää kysykö, miten – ajatuksenkulkuni yllättää tämän tuosta itsenikin.
Every spring feels weird. Good but weird with all that sunshine after months of darkness. But it's still cold, something like –10 degrees. But the light itself makes magical things – and makes me wanna crave colours, turquoise, pale green, pale pink, yellow. But things have been a bit hectic lately, so I just switched my walnut String Pocket to a white one and changed some items on the shelf. The best part of it is Muuto's Closely Separated, the vase with strange form. I love the way light plays on it – making shades and bright spots. We are, by the way, considering moving. Gonna keep you posted.
Ajatukset eivät kuitenkaan ehdi levähtää omaan kotiin, eivät etenkään, koska harkitsemme muuttoa. Omasta vuokralle, kivestä puuhun, vähänlaisesti mummolaan. Olisi vähän kuin oma pihamaakin. En tiedä, mitä tekisimme omallemme, vuokraisimmeko vai myisimmekö... Enkä oikeastaan edes tiedä, olenko puutaloihmisiä, vaikka sellaisesta haaveilenkin. Kun katselen 1930-luvun koruttomia kiviseiniä, suuria ikkunoita ja ikkunalautoja, joilla lemmikkikaksikkomme kuluttaa päivän pitkät (ikkunoita kuolaten ja kuonotellen), tunnen rauhaa. Ja sitten mietin, ottaisinko asiat puutalossa rennommin, kun kaikki olisi muutenkin vähän vinksin vonksin... Jokin osa minussa, iso sellainen, haluaa oppia sietämään sekasortoa. Kun on tässä kevään myötä tullut opeteltua niin monenmoista muutakin asiaa – itsestäni.
Mutta vaihdoin sitten väriläiskien toivossa valkoiseen String-hyllyyn. Ajattelin, että ne turkoosit, mintut ja muut sopivat sille paremmin kuin pähkinäiselle Pocketille. Sitten joskus. Nyt hyllylle päätyi vaneria, vähän tammea, vihreää keramiikkaa, kuolonkielinen kaktus ja muutama valkoinen tavara.
Sain Länna Möbleriltä Muuton valkoisen Closely Separated -vaasin. Se säilöi jo kimpullisen tulppaaneita ja saa suuaukkoonsa vielä satoja kukkasia. Mutkikas maljakko pakottaa katsomaan (ainakin minut): pidän siitä tavasta, jolla valo leikittelee vaasin pinnalla, varjoista ja heijastumista.
Ja pidän myös Pintandwefallin Ninnin tekemästä bambista, veikeästä, valkoisesta koristeesta, joka lievittää salukikuumettani. Älkää kysykö, miten – ajatuksenkulkuni yllättää tämän tuosta itsenikin.
Every spring feels weird. Good but weird with all that sunshine after months of darkness. But it's still cold, something like –10 degrees. But the light itself makes magical things – and makes me wanna crave colours, turquoise, pale green, pale pink, yellow. But things have been a bit hectic lately, so I just switched my walnut String Pocket to a white one and changed some items on the shelf. The best part of it is Muuto's Closely Separated, the vase with strange form. I love the way light plays on it – making shades and bright spots. We are, by the way, considering moving. Gonna keep you posted.
Tunnisteet:
home,
inspiraatio,
inspiration,
koti,
storing,
säilytys,
verkkokaupat,
webshops
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Samuji + Liberty = 10 p.
Kotitalomme edustalle paistaa aamuisin aurinko, ja katu on kohta sula. Jos joku harjaisi siltä soran pois, tuntuisi keväältä, sellaiselta, jota takatalvi ei enää koettelisi.
Ja jos Samujin verkkokaupassa olisi sopiva koko Libertyn kankaasta tehdystä Blueberry Print Swift -mekosta, tilaisin sen ja miettisin vasta myöhemmin, millä se Visa-lasku maksetaan. Menisi jo maaliskuussa, mustien sukkahousujen kanssa. Ja kesällä, silloin se vasta olisikin omiaan.
Samuji has made collaboration with Liberty. Too bad there isn't my size of this Blueberry Print Swift dress. I would have ordered it immediately and thought about the Visa bill later...
Ja jos Samujin verkkokaupassa olisi sopiva koko Libertyn kankaasta tehdystä Blueberry Print Swift -mekosta, tilaisin sen ja miettisin vasta myöhemmin, millä se Visa-lasku maksetaan. Menisi jo maaliskuussa, mustien sukkahousujen kanssa. Ja kesällä, silloin se vasta olisikin omiaan.
Samuji has made collaboration with Liberty. Too bad there isn't my size of this Blueberry Print Swift dress. I would have ordered it immediately and thought about the Visa bill later...
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Versoilua vohvelikankaalla
Ostin palan valkoista vohvelikangasta ja muutaman metrin muliinilankaa ja kirjoin kevättä. Testimielessä tosin – kuviosta tulee toisenlainen, värinkin vaihdan. Mutta että oli mukavaa puuhaa. Olen viimeksi kirjonut vohvelikangasta ensimmäisellä luokalla, jolloin tein tabletin pulpetilleni. Siinä luki Sandra (muistatteko sen saksalaislaulajattaren 1980-luvulta, sen joka lauloi I'll never be Maria Magdalena?). Toisella luokalla koversin taltalla halonpuolikkaaseen Bon Jovin ja poltin sen ruskeaksi, siis tarkoituksella. Muut kirjoittivat puuhun sukunimensä. Eikä se Bon Jovi ole kaikonnut elämästäni minnekään, että onnea vain 50-vuotiaalle Jonpalle ja terveisiä Saaralle ja Ullalle!
Did some embroidery, just for fun. Wanted to capture the spring. Quite a fresh combination that white & green.
Did some embroidery, just for fun. Wanted to capture the spring. Quite a fresh combination that white & green.
Tunnisteet:
DIY,
photography,
this 'n that
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)